Uusperheiden kauhulista

sinulle vieraat aikuiset. lapsia kuskataan sinne tänne kesken lomaa. Ei tartte miettiä muuttoa kauemmaksi saati ulkomaille, kun perheenne asioihin vaikuttaa muitakin aikuisia. Peräännyt kun vielä voit. T: uusperheellinen

Pelottavimpia on viha. Mutta näitä saa tuntea kunhan ei lapselle näytä. Jos mies on aikuinen ja osaa keskustella, niin sillä välttää jo monta riitaa. Jos ei nii ei kannatta. Miehellä on kuitenkin iso vastuu pitää kaikki tyytyväisenä.

- Kukaan ei tue näitä toisen kierroksen suhteita

- toisen lapsia on vaikea rakastaa, he ärsyttävät useammin

- Lasten vierailut sotkevat hetkellisesti perheen kuviot, ovat kuitenkin toisen kasvatamia ja vieraampia kuin perheessä asuvat

- Tilaa tarvitaa paljon, tosin tilat käytössä vain vierailujen ajan...



En suosittele minäkään

koska lapsi ei asunu nii annoin mennä paljon läpi sormien. mutta asumaan en olisi ottanut. lapsi tykkäs kuitenki ja kaikki oli suht hyvin.

Rakastuin tähän mieheen ja rakastan vieläkin ( 10 v ). Sen vuoksi kestän sen hullun exvaimonkin tempaukset, yhdessä autan miestä kestämään ( lasketaan päiviä kun lapset 18 v ). Yhdessä tässä liitossa ollaan ja sitä halutaan vaalia. Lapset ovat osa miestä, niiden kanssa opittava elämään, kuten hänenkin minun lasten. Kaikesta keskustellaan, eikä ketään syytellä - siinä suhteemme salaisuus.

Se tosiaan onkin ääliö, muuten menee hyvin.

kun avioeronjen myötä meni omaisuudet erinäisten järjestelyjen takia. Pian seitsemän vuotta oltu yhdessä, ja vasta nyt sen verran tolpillamme, että saadaan esim rakennettua omaa taloa.



Joku tässä ketjussa kirjoitti, ettei uusperheitä tueta kuten ydinperheitä, toisaalta ihan totta, toisaalta tässä meidän kuviossa lapset ovat kyllä voittaneet saamalla paljon enemmän välittäviä aikuisia ympärilleen. Mun oma suku on niin pieni, ettei se auta lapsia ollenkaan.



Minä ja mieheni emme saa omaisiltamme tukea, ja kaveritkin katosivat erojen myötä tyystin, vähän taitaa kestää uuden ystäväpiirin luominen näin aikuisena...

Kai mulla oli sit vaan hyvä tuuri, kun löysin ihanan miehen, kyllä tää siis voi toimiakin.

niin ei kannata vielä muuttaa yhteen vaan pitää eri osoitteet.



Jos lapset on pieniä niin:

Ole tasapuolinen lapsille.

Yritä sekoontua mahdollisimman vähän exien kotkotuksiin, mitä vähemmän olette tekemisissä niin sen parempi.

Älä ole mustasukkainen miehesi ajasta lapsiensa kanssa.

On niitä sellaisiakin perheitä!

jos järjestelyt/ex liian hankala.



Silloin ei tarvitse mitään tilajärjestelyjä, ei voi ex sanella loma- tms suunnitelmia jne. Menee vain elatusmaksut, muuten on kuin ei miehellä etälapsia olisikaan.

Mutta eipä ollut helppoa kuopuksen isänkään kanssa " leikkiä perhettä" . Tuttuja nuo ärsytyksen tunteet miehen lapsia kohtaan, mutta on heissä paljon ihaniakin piirteitä. Tiedän myös ettei omat lapset ole niitä täydellisiä, enkä minä täydellinen kasvattaja! Asumme eri osoitteissa eri paikkakunnilla. Minulle käy hyvin tämä ratkaisu, olemme tunteneet vasta vuoden ja yhdessä keväästä asti.