Kerro eka lapsuudenmuisto, joka tulee mieleen!

Minä ja hoitotädin tyttö raahataan märkiä lautoja puutarhan " salaiseen nurkkaan" - ollaan rakentamassa lauttaa. Lautalla meinataan sitten mennä ojaa pitkin jokeen ja sieltä merelle ja seikkailemaan. Hätistellään pienempiä hoitolapsia, vaikka nekin haluaisivat seikkailla, koska lauttailu on vaarallista puuhaa, ja vaan isoille tytöille sopivaa...



Ihan satunnainen muisto toi vaan. Oli kaunis kesäpäivä ja märkä maa, ja laudat täynnä ruosteisia nauloja ja ojassa hitosti vettä. Ei mitään käsitystä, missä pph itse oleili - ei ainakaan meitä vahtimassa.

Vuonna 1978 olin mummun kanssa Korkeasaaressa ja syötimme oraville maapähkinöitä.

Aina ajattelin, että eka muisto oli kun oli jotain 2 ja äiti antoi minulle greippiä, mutta hän ei itse sitä muistanut, joten en ole varma. Sitten muistan 3-vuotiaana sain jouluna punaisen potkukelkan, ja puna-sinisen toppapuvun, ja harjoittelin kelkalla potkimista eteisessä. Ja sitten muistan, varmaan seuraavalta kesältä, kun kaaduin ja alkoi nenästä valumaan verta. Ja toinen vielä, kun olin äidin luona, ja juttelin kasettisoittimeen juttuja, sitten kotona (olivat jo eronneet) isä kuunteli kasetin mummolassa, ja ne nauroivat minulle. En muista mikä oli ensin.

meitä oli siis jopa ihan kaksi, minä ja pikkusisko :( Ja äiti oli tuolloin itse hieman vajaa 40-v.



Toinen on se, että isän serkku tuli pappatunturilla käymään kaljoissaan ja tarjosi meille purukumia ekaa kertaa elämässäni.



Kolmas on se, että setä otti aina nilkoista kiinni ja nosti pää alaspäin ilmaan ja pyöritti ihan hurjaa kyytiä ympäri...



En osaa järjestää näitä ajallisesti, eikä ikäkään ole ihan varma...

puolitoista vuotias kun isoveli työnteli joululahjaksi saamiani nukenrattaita, minä kyydissä ja hirveää vauhtia hiekkakasan päältä alas:)

ja äidiltäni varmistettu että totta se on. Muistan heränneeni pinnasängyssäni, kammenneeni laitaa vasten seisomaan ja ihmetelleeni että mikä se on tuo, joka kimaltaa tuolla lailla. Osoittelin sitä sormellani ja ihmettelin. Äiti sanoi että huomenta, se on joulukuusi, nyt on jouluaatto. Asuimme silloin mummolan yläkerrassa (1 huone, alkovi ja keittiö) ja vanhempani olivat hommanneet oman joulukuusen.



Ikää minulla oli hiukan vaille vuosi. Seuraavaan kahteen vuoteen meillä ei kuusta ollutkaan, kun ei oltu kotona.