Kiitos hoitajalle harvinaisen fiksusta keskustelusta tällä palstalla.

hän ei puhunut abortoitujen sikiöiden isistä ollenkaan.

Hän tekee töitä naisten parissa eikä välttämättä tiedä taustoista mitään ja hänen mielipiteensä ei vaikuta eikä saa vaikuttaa asioihin. Ehkä joku sosiaali-ihminen ottaisi kantaa myös.

Silti todella asiallinen keskustelu, vaikka jotkut yrittivät saada taas tästäkin riitaa aikaiseksi.

ap

En pysty olemaan lukematta aborttiin liittyviä juttuja vaikka tiedän niiden aiheuttavan minulle mielipahaa. Olen tehnyt kaksi aborttia elämässäni. Silloin ei asioista puhuttu niin paljon kuin nyt ja mene tiedä ehkä toinen olisi jäänyt tekemättä. Raiskauksesta seuranneen raskauden olisin keskeyttänyt joka tapauksessa. Nuoruuden aikaisen olisin voinut antaa adoptioonkin, 20 vuotta sitten.

Tämä hoitajan aloittama keskustelu herätti minulla uudestaan pintaan kaikki tuntemukset abortteihin liittyen, ja lisäksi myös valtavan syyllisyyden tunteen murhista. Mielessäni pyörii vain kuvia repaleisista pikku vartaloista ja itken. En todellakaan olisi halunnut tällaista mielen järkytystä.

No kaiken tietävät, viisaat ja hyvät: kuinka jatkan elämääni? Saanko synninpäästöä mitenkään, ripottelen tuhkaa päälleni ja silleen? Viillän ranteeni auki ja jätän kaksi lastani äidittömäksi? Kertokaa nyt kuinka pääsen järkytyksestäni yli? Tarvitsen ainakin jotain rauhoittavaa lääkäriltä, en tiedä olen ihan sekaisin :(

Mikään ei ole minua tällä palstalla aiemmin koskettanut, mutta aploodit nyt hoitajalle.

Mene ihmeessä keskustelemaan ammattiauttajan kanssa. Psykoterapiaan! Elämäsi on huonoissa kantimissa, jos tällainen keskustelu saa sut pois tolaltaan. Miksi luit koko ketjun, jos aihe on sulle arka?