Masennusta, kun kaveri puhuu vain traumaattisesta synnytyksestä ja tosi vähän lapsesta?

vauvan kuulumisia. Ihan vaan vaihdat heti puheenaiheen jos hän alkaa muusta puhella. Saattaahan se olla että synnytys oli äidille erityisen traumaattinen. Tarkkaile tilannetta:)

Oliko ystävälläsi tukihenkilöä synnytyksessä. Voin hyvin ymmärtää ystävääsi, eihän hänellä ole miestä kelle purkaa/puhua asiaa. Ja vielä kun oli traumattinen synnytys.

Kuuntele vain kaveria, ei hän varmaan kauaa puhu enää siitä. Myötäelä ja sano et synnytys on takana ja sinulla on ihana vauva. Nauti siitä. Vauvasi tarvitsee sinua joka solullaan!!

ehkä sitten voisi huolestua. Mutta pelkkä synnytyksestä jauhaminen ei mielestäni ole outoa. Mun traumaattisesta synnytyksestä on kohta neljä vuotta ja olisin niin iloinen jos voisin jollekulle siitä jauhaa. Mutta kun en ole enää pariin vuoteen kehdannut.

Tarkoitus oli siis sanoa, että MUTTA puhuminen on hyvä tapa purkaa traumaattista tapahtumaa. Mulla on ainakin omien traumojeni jälkeen ollu iso tarve puhua. Sitten kun on saanut asian käytyä läpi tarpeeksi monta kertaa, niin se helpottaa ja vähitellen unohtuu.



Luulen, että parasta olisi, jos kuuntelet kaveriasi. Kuuntele sama tarina läpi vaikka sata kertaa, jos se tuntuu häntä auttavan.

Lapsi on jo 4v. Nyt tuntuu että on päässyt yli traumoistaan, mutta toista lasta heille ei kuulemma koskaan tule. Surullista, että noin voi synnytys aiheuttaa huonoja kokemuksia jollekin. Yritä vain jaksaa kuunnella ystävääsi, kyllä hän ajan mittaan pääsee yli kokemuksistaan.

Sitä ei useinkaan huomaa itse, eivätkä lähimmätkään. Kysele vähän äidin voinnista, jaksamisesta ja mielialasta ja tunteista vauvaa kohtaan. Äläkä sitten järkyty, jos kertoo, ettei tunne vauvaa kohtaan mitään. Kuuluu taudin kuvaan.

Muistan joskus kuulleeni että synnärin kätilöihinkin voi ottaa myöhemmin yhteyttä ja käydä synnytystä heidän kanssaan vielä läpi jos jokin asia jää vaivaamaan. Yritä puhua kaverillesi, että mainitsisi asiasta ainakin neuvolassa.

Itse asiassa pari kuukautta synnytyksen jälkeen olin vielä niin shokissa tapahtuneesta, että vatvomisen tarve tuli vasta myöhemmin. Nyt minulla on takana 2 vaikeaa synnytystä, joita vatvoa. Ikävä synnytyskokemus vaan on niin iso asia, että ymmärrän ystävääsi hyvin. En siis keskeyttäisi vaan antaisin puhua. Kyselisin kyllä vauvasta ja ohjaisin keskustelua usein häneen.

ja jos äiti hoitaa vauvaa joskus hyvin tai leikkii sen kanssa niin KEHU!



Minä itse en osannut ottaa tarpeeksi hyvää kontaktia ensimmäiseen lapseeni. Jälkik' teen se harmittaa vietävästi!