Pitäisköhän pettämiseen alkaa suhtautumaan toisin?
Musta tuntuu että liittoon ja pitkäaikaiseen suhteeseen kasataan ihan liikaa odotuksia ja sitten kun ne eivät toteudu niin ihmisten maailma romahtaa. Taitaa olla fakta että pitkässä suhteessa ennemmin tai myöhemmin jompikumpi pettää. Jos itse pystyisimme suhtautumaan suhteeseen jotenkin muuten kuin ehdottomana yksiavioisuuden ylistyksenä niin ehkäpä liitotkin pysyisivät paremmin kasassa?
Joten pitäisikö yrittää ohjelmoida omaa ajatustapaa uudelleen?
Kommentit (2)
Vierailija:
Joten pitäisikö yrittää ohjelmoida omaa ajatustapaa uudelleen?
Jaa-a. Ei ehkä ohjelmoida, mutta noin yleensäkin kannattaa miettiä miksi on asioista jotain mieltä, mikä on omaa tuntemusta ja mikä ympäristöstä otettua normia ja oletusta.
Meillä on ollut pettämislupa niinä aikoina, kun toinen on ollut pois pitkiä aikoja. Siis yhdenillanjutut on sallittu, pitempiä suhteita ei. Minusta satunnainen pano ei ole pois meidän suhteelta.
että 40-50 vuotiaat sallii pettämisen, mutta idealistinen " nuoriso" vaatii uskollisuutta. Ei kai se ole edes se uskollisuus, vaan luottamus joka rikotaan joka tuntuu niin pahalta, jos pettäminen kestänyt siis pidempään. Kai siksi yhden yön kännipanot annetaankin helpommin anteeksi.