Miksi joku kokee negatiivisena, ettei ehdi saamaan puudutetta?

juuri sen takia, kun ajattelin että " jos nää on nyt kovimmat kivut, niin otan sen turhaan" . Ja turhaan sen olisin ottanutkin. Luulin että mulla on pieni kipukynnys, mutta se taitaakin olla aika korkea.

Mutta puudutetta ei ehditty antaa koska lääkärin saaminen kesti, ja synnytys eteni vauhdilla.

Kyllähän siinäkin on eroa kuinka kivuliaita synnytyksiä on eri ihmisillä, ei vain kipukynnyksissä.

Vierailija:

juuri sen takia, kun ajattelin että " jos nää on nyt kovimmat kivut, niin otan sen turhaan" . Ja turhaan sen olisin ottanutkin. Luulin että mulla on pieni kipukynnys, mutta se taitaakin olla aika korkea.

Kaikki eivät ole Helsingistä ja puudutus saatavilla napin painalluksella.



Ilokaasua ehdin hönkäillä, mutta totta vie olisi ollut puudete paikallaan. Toisella kerralla fiksuna pyysimme jo aiemmin, mutta minkäs teet, kun toisella kerralla synnytys eteni vielä nopeammin.

Vierailija:

Jos synnytys kerran etenee niin, että pärjää ilman puudutettakin, niin miksi se on joidenkin mielestä negatiivinen asia? Mihin sitä puudutetta olisi siis tarvinnut?

Itselläni oli melkoiset kivut mutta puudutetta ei ehditty laittaa kun päivystävä lääkäri joi tuntikaupalla kahvia ja kusetti koiraansa. Lisäksi on niin, että nopeasti etenevä synnytys ei takaa erityisen kivutonta loppuvaihetta - voi mennä pikemminkin päinvastoin: mitä nopeampi, sitä rajumpi... Niinpä vaikka avautuminen olisi jo pitkällä kun päästään sairaalaan, niin ettei puudutetta anneta, loppu voi olla hyvinkin tuskallista aikaa.

Kipulääkettä olisin ihan varmasti ottanut jos vain olisi ehtinyt. Varsinkin toista synnyttäessä oli ihan mielettömät kivut, ponnistusvaihe kesti lähes tunnin ja vauva piti ottaa imukupilla ulos lopussa (päänympärys 38cm) - en tiedä olisiko siinä kipulääkkeet auttaneet, mutta mielestäni synnytys oli kamala. Onneksi lapsilukumme on nyt täysi..

Yhyy, sitä voi sitten olla katkera 10 vuotta ja itkeskellä kun joutui kerran elämässään kokemaan jopa kipua 10 minuuttia. Koko synnytys on piloilla ja äitiyskin ja lapsikaan ei ole kiva kun hieno elämys meni pilalle.

joo toki on eroja, mutta en ole vielä kuullut kivuttomasta " luomu" synnytyksestä. Kivut olivat kovat avutumisvaiheessa ja supistuksien välillä ei ollut taukoja. Synnytys eteni käynnistettynä nopeasti. Tuota puudutteen " lykkäämistä" selittää suurelta osin myös piikkikammoni...

Vierailija:

Yhyy, sitä voi sitten olla katkera 10 vuotta ja itkeskellä kun joutui kerran elämässään kokemaan jopa kipua 10 minuuttia. Koko synnytys on piloilla ja äitiyskin ja lapsikaan ei ole kiva kun hieno elämys meni pilalle.

koska et viisaammastakaan tiedä. Oma ponnistusvaiheeni kesti tunnin, nopean avautumisvaiheen jälkeen. Lisäksi avautumisvaiheen lopullakaan ei laiteta puudutetta, joten siitä tulee pari tuntia lisää.

Jotkut itsekskelevät uka mitäkin traumoja. Itse en itke sitä synnytystä, vaikka toki sillä voi olla osuutensa perheemme todelliseen traumaankin, eli siihen että lapsi ei ole terve...

Ei se kovin negatiivista ollut, kun vatsa avataan ja tuntoaisti on tallella. Se on TRAUMAATTISTA.

ja ei ne kivut minusta niin kamalia olleet, että olis puudutteuta tarvinnut. Pahin vaihe kesti muutaman minuutin kun viimeinen sentti avautui. Ei sen takia olis viittinyt mitään piikkejä ottaa.

Olin kuumassa suihkussa avautumisvaiheet ja se auttoi hyvin.

Itse olen synnyttänyt kaksi ensimmäistäni " luomuna" olosuhteiden (nopeat synnytykset) pakosta ja se toinen oli vielä yllätysperätila. Kolmannen ja neljännen aikana sain epiduraalin ja ero " luomuihin" oli valtava. Kipu kuuluu synnytykseen, mutta sitä ei ole pakko (mahdollisuuksien mukaan) kokea. Kahdesta ekastani olisi jäänyt paljon mukavemmat muistot jos en olisi joutunut kokemaan niin valtavia kipuja (en oikeastaan muista juurikaan mitään, mieheni on kertonut synnytysten kulusta) kaksi viimeistä ovat olleet vähäisen kivun kokemisen vuoksi " vallassani" .



Tsemppiä kaikille synnyttämään meneville, toivon, että saatte juuri ne kivunlievitykset mitä tahdotte (tai jos ette tahdo mitään, niitä ei teille väkisin laiteta).

että mulla käynnistettyjen supistusten kipu oli niin kovaa etten osannut niiden kourissa pyytää mitään tai ajatella mitään, rääyin ja oksensin. sain kyllä lievitystä ihan avautumisen loppuvaiheessa.



kuitenkin sitten ponnistusvaiheeseen tultaessa mulla oli voimat jo vähissä (pari huonosti nukuttua yötä plus sitten se avautumisvaiheen rääkyminen, oksentaminen ja sinnittely oli käyny ihan voimille), enkä tunnin ponnistamisella saanut mitään aikaiseksi, lopulta lapsi autettiin imukupilla ulos. syyksi imukupin käyttöönottoon on merkitty kohdun sekä minun uupuminen. repesin kurjasti, kursittiin pari tuntia.



nyt mulla lähestyy seuraava synnytys ja olen käynyt äitiyspolilla juttelemassa peloistani yms. ja lääkäri sekä kätilö siellä on olleet minun kanssa samaa mieltä, että mun olisi hyvä saada kivunlievitys ajoissa, etten tällä kertaa hukkaa voimiani ihan turhanpäiväiseen, vaan olen hommassa kärryillä kun varsinainen työ alkaa.

Ekalla kerralla anestesialääkäri oli tuntitolkulla jossain hätäsektioissa, enkä ehtinyt sitä puudutetta sen takia saamaan. Makasin kyljelläni selkä steriloituna odottamassa. Sattui ihan saatanasti.



Toisella kerralla kätilöt jäivät arpomaan, että mitähän puudutetta sitä oikein voisi käyttää, kun oli vähän sydänkäyrissä laskua. Ponnistusvaiheessa ei edelleenkään annettu mitään kivunlievitystä, ja se sattui vielä paljon enemmän kuin avautumisvaihe.



Sen verran negatiivisina koin tuon kivun, että meille ei kolmatta lasta tule. Vuodet eivät todellakaan ole haalistaneet tuota kivun muistoa. Muistan toivoneeni, että tyyny olisi sementtiä, niin saisin kalautettua itseltäni tajun kankaalle.