Minkälaista on elää mielenvikaisen kanssa.

Tilanteeseen ulkopuolelta tullut ei voi tietää kuka se alkuperäinen hullu on.

se muistaa ottaa lääkkeensä, niin se on maailman ihanin ihminen.

Mun kokemus, että lääkkeet vain pahentavat tilannetta ja lääkäritkään eivät sitä tajua, ovat itsepäistä porukkaa.

muistaminen tarkoittaa sitä, että ihminen on oma itsensä. Jos ne unohtaa tulee vaikkapa hallusinaatioita.

vaikkapa siihen, että keho ei valmista jotain hormonia. Saako sun mielestä sitä hormonia syödä lääkkeenä, vai onko se vaan lääkärien osaamattomuutta?

olin itse silloin vielä melko nuori (joku 13-14), mutta jäänyt ihan kunnon traumat. Mies oli ihan hullu, pelkäsin aina iltaisin, kun ulkoilutin koiraa, että se mies seuraa (sen jälkeen kun olivat lopettaneet seurustelun). Monta kertaa näin hänet siellä meidän talon lähettyvillä kyttäämässä :-(. Tuli soittelemaan ovikelloa, ei uskallettu mennä avaamaan. Joutui sitten hesperiaan, en tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu. Hänellä oli lääkitys, mutta ei syönyt niitä lääkkeitä. Oli paljon muitakin juttuja, lukitsi siskoni kaappiin yms. Huh.

kun siihen syö lääkkeensä niin on ihan normaali ihminen, eli pystyy elämään normaalia elämää.



lääkitys on vain oltava oikea, juuri ko henkilölle tehty.

Masennuksen ja lievien häiriöiden kanssa voi pärjätä pelkällä lääkityksellä, psykoosit ym. ovatkin sitten vaikeampi juttu. Älkää pliis pitäkö kaikkia meitä sairastuneita " hulluina" !

Vierailija:

Masennuksen ja lievien häiriöiden kanssa voi pärjätä pelkällä lääkityksellä, psykoosit ym. ovatkin sitten vaikeampi juttu. Älkää pliis pitäkö kaikkia meitä sairastuneita " hulluina" !

Vai mitä sanotte henkilöstä, joka lukitsee toisia kaappeihin ja kyttää pusikoissa, ja soittaa ovikello tunnin yhtämenoa? Kyllä se täysin mielenvikaista = hullua oli. Toivottavasti sai sittemmin hoitoa. t. se skitsofrenikosta kertonut

Ikinä ei voi olla toisesta täysin satavarma.

pelottavaakin. Sairastamista saattaa kestää kauankin ennenkuin ympärillä olevat hoksaa, että pitäis käydä oikeasti lääkärissä. Ja se on kyllä raskasta aikaa puolisolle ja muulle lähipiirillekin.

Työkaverini puoliso sairasti tätä ja teki minunkin elämästä helvettiä. Sekopää ämmä tuli työpaikalle räyhäämään ja sai aikaan melkoisiatilanteita. Häirintä ei rajoittunut ainoastaan työpaikalle.

Tuossa tapauksessa se puolisokin oli jollain tasolla hullu siis tää työkaveri. Sopivat toisilleen.



Lähdin pois ko. paikasta. Olivat omistajia.

En voi ajatella yhtään kaunista ajatusta näistä ihmisistä.

Nainen on todella raskasta seuraa. On lääkitys ja terapiaa, mutta ongelmat on niin mittavat ettei hänestä tasapainoista saa. Ystävänä on ihana hyvinä hetkinään ja ystäväthän pitävät yhtä huonoinakin hetkinä. Hänen puolisonsa en haluaisi olla.

Kertoisitko minkälaisiin faktoihin perustat kirjoittamasi?