Te, jotka ostatte lapsillenne liian pieniä pyöriä,

kun ei hän anna satulaa nostaa vaan polkee mieluummin jalat koukussa...Oppi nyt keväällä ajamaan, ja tosiaan on raskasta ja pöljän näköstäkin kun polvet suussa ajaa...

pihassa on kaksi samankokoista 8-v tyttöä. Toisella on 24" pyörä ja toisella 22" . Kyllä tuo 24" :lla ajava tyttö näyttää joka kerta kuin ajaisi aikuisten pyörällä...

Enemmänkin kyse on siitä, ettei lapsi luovu vanhasta.



Turvallisuusnäkökohdasta olen täsmälleen päinvastaista mieltä. On turvallista, kun jalat yltävät kunnolla molemmilta puolilta yhtä aikaa maahan ja pyörä on lapsen voimille riittävän kevyt. Dimensioitlaan liian isoa ja painavaa pyörää on vaikea hallita hiljaisessa vauhdissa ja hankala työntää.

Lapseni on tänä keväänä oppinut ajamaan ilman apupyöriä. Mielestäni on parempi että hän tämän kesän ajelee hieman liian pienellä pyörällä, jossa jalat yltää satulassa istuessa molemmin puolin maahan ja joka on riittävän kevyt ohjata ja taluttaa sekä nostaa korokkeiden yli.

Ettekö te osaa olla vanhempia?

Lakkaa ajamasta pyörällä, ja silloin me ei päästä mihinkään kun ei ole ajokorttia ja autoa alla.

Uusimmassa kaksplussassa juttua että lapsi tietää itse minkä kokoinen pyörä tuntuu hyvältä ja turvalliselta, liian isoon pyörään pakottaminen voi saada lapsen inhoamaan ja pelkäämään pyöräilyä. Pienellä pyörällä on lähempänä maata ja tukevampi olo jos tasapaino ei vielä ole " täydellinen" . Pienestä pyörästä ei ole mitään haittaa ainakaan.

Jos sun mielestä vanhempana oleminen tarkoittaa sitä, että päättää asiat lapsen puolesta, niin sääliksi käy lapsiparat.

Lapsihan se sitä pyörää ajaa ja tietää, miltä se tuntuu, eikä vanhempi.



Se, että asettaa lapselleen rajoja, ei tarkoita,ettei lapsi voi päättää mittän tai hänen tuntemuksiaan ei otetaa huomioon!

Ap puhui nyt tavallisista reippaista lapsista, jotka uskaltavat ajaa vaikka vanhempiensa pyörällä. (niinhän sitä itsekin opeteltiin, sieltä tangon välistä)

Eri asia jos lapsi itse haluaa ajaa isommalla pyörällä, mutta tosi monet vanhemmat ostavat liian suuren pyörän lapselle " että on kasvunvaraa" , ja sillä tuloksella että pyöräily ei koskaan sitten oikein alakaan innostamaan. Mieluummin sopivan kokoinen pyörä sitten vaikka kirpparilta.

sehän riippuu ihan lapsesta, meidän ei ainakaan ole mikään hurjapää...

Sitten pitää taas miettiä, mistä kehittää rahat uuteen pyörään. 2-3 vuotiaalle kun ei voi oikein ostaa vielä 16:n tuuman pyörää. Mutta sitten lapsi hurahtaa pituutta tosi äkkiä ja 4-vuotiaana 12 tuumaa on jo liian pieni.

Lapsi parka kihnuttaa peppuaan satulassa puolelta toiselle että jalat ylettäsivät polkimille. Nopean tilanteen tullen ei pysty pysähtymään eikä jalat yletä maahan.



Niitä kyllä näkee huomattavasti enemmän kuin lapsia, jotka ajavat liian pienillä pyörillä.

kuinka joutui miesten pyörällä harjottelemaan ajamista 50-luvulla, ojaan meni että suhina kävi...:)

alimmillaankin yltää maahan vain toisen jalan varpaan kärki. Ei ole millään mittarilla hyvä eikä turvallisen oloinen ajokokemus, eikä tee mieli pyöräillä pitkään.



Jossain iässä jotkut lapset haluavat leikkiä isompaa kuin ovatkaan. Eiköhän se liene vanhempien tehtävä toppuutella intoa, ja katsoa että pyörä on sopivan kokoinen. Mieluummin liian pieni kuin iso.

Sellaisilla, missä on vuodeksi kasvunvaraa, olen kyllä nähnyt, mutta en yhtään ihan liian isolla pyörällä ajavaa.



Liian pienillä pyörillä kitkuttavia tulee taas joka päivä vastaan.

jos lasten ja vanhempien suurin ongelma on väärän kokoinen polkupyörä.

Itse ostan pyörät sopivan kokoisina. Ja liian isoa en antaisi ajaa, liian pientä kyllä.