Jos joutusit yh;ks niin kuinka pärjäisit?

jos on, niin hyvin. Yksinhuoltajana en.

Talosta joutuisin luopumaan, koska yhden ihmisen palkalla ei mitenkään selviäisi kuluista. Se tekis vähän tiukkaa, koska rakastan kotiani.



Lapsia on kaksi tyttöä, varmaan pärjättäisiin ihan hyvin kolmestaankin. Mutta olisihan se aika kurjaa jos joutuis jäämään yksin. Kaikkien kannalta.

ei ollut sekuntiakaan omaa aikaa, ei koskaan mahdollisuutta käydä yksin kaupassa tai vaikka kampaajalla. Pienten lasten kanssa kävin jopa itse hammaslääkärissä. Huh, onneksi ne ajat ovat takanapäin.

Teen jo nyt kaiken ihan itse, kun mies juoksee kavereilla ja baareissa. Menee suoraan töistä jonnekin ja tulee yöllä kotiin. Viikonloput lusmuaa jossain. Aina lupaa muuttua ja minä pölö uskon, ja petyn taas samantien. Helpommalla pääsisin siis jos olisin yh!

Mä olen joskus jollekin sanonutkin, että mulla on yh:n luonne. Tarkoitan tällä sitä, että jos ero tulisi en heti olisi paniikissa etsimässä uutta miestä(näitäkin on tullut nähtyä) vaan yrittäisin saada lasten arjen sujumaan ja luultavimmin eläisin heidän kanssaan vähintään niin kauan yksinään kuin olisivat jo isoja, suurella mahdollisuudella lopun ikää.

Tuo ehkä antaa vähän suppean kuvan, mutta tarkoitan tällä että olen " pärjääjä-luonne." Raskasta se olisi ja tukiverkkoa tarvittaisiin, mutta kun aloin näitä lapsia " tekemään" valmistauduin jo silloin mahdolliseen yksinhuoltajuuteen...eli aloin yrittämään lasta vasta kun olisin valmis vaikka siihen.

takaisin lapsuudenkotiin ainakin alkuunsa. Olis kova homma yksin pärjätä ja surun keskellä.