Kotiäidit, oletteko harkinneet home schoolingia sitten kun lapset aloittavat koulun?

meidän lapset menee hyvään kouluun. Sinne pitää tuoda ja viedä, joten käytän kernaasti itseeni ne muutamat tunnit, jota siihen väliin jää. Aion tehdä jatko-opintoja siinä vaiheessa.

Ymmärsinkö oikein, itsekäs on jos vie alle kouluikäiset lapset hoitoon pahaan pahaan päiväkotiin (se henkihän täällä yleensä on) TAI jos hoitaa itse ensimmäisten luokkien opetuksen kotona?? Tarkat on säännöt jos meinaa saada epäitsekkään leiman itselleen.

perustelit, että jos itse viihtyy kotona, niin hoitaisi sitten opetuksenkin itse. Kouluikäinen lapsi tarvitsee sitä sosiaalistumista, kavereita ja ryhmätaitojen opettelua, mitä koulussa saa. Sitä paitsi harvastapa meistä olisi opettajaksi! Olisi minusta itsekästä pitää kouluikäinen lapsi kotona, eristää maailmasta, vähentää sosiaalisia kontakteja - ja pahimmillaan opetuksessa siirtää vaan lapsiin omia ennakkoluulojaan ja fakkiutuneita käsityksiään maailmasta. onneksi tämä kotiopetus ei ole suomessa kovin suorittua.

mutta oletko miettinyt, miten opetat lapsellesi sosiaaliset taidot, yhteiskuntaan integroitumisen jne. Jos hoidat lapsesi perusopetuksen, on hän jo aika ' vanha' siinä vaiheessa, kun hakeutuu toisen asteen kouluihin ja koulumaailmaan ja sen sosiaalisiin koukeroihin. Mitenköhän käy? Pärjääkö mukana?



Vai oletko harkinnut kotikoulun rinnalle erilaisia harrastuksia ryhmässä? Vai mitä?



Tällaisia ajatuksia lähinnä tuli mieleen.

kotiopetus vaatisi melko tarkkaa suunnitelmaa myös siitä miten tuota sosiaalisuutta vahvistetaan. Varmaankin juuri noilla joukkueharrastuksilla ja liikkumalla opetuksen lomassa paljon pois kotoa ulkona, museoissa, kirjastoissa jne jne. Onkohan olemassa jotain tukijärjestöä kotiopetusta järjestäville?

Vierailija:

mutta oletko miettinyt, miten opetat lapsellesi sosiaaliset taidot, yhteiskuntaan integroitumisen jne. Jos hoidat lapsesi perusopetuksen, on hän jo aika ' vanha' siinä vaiheessa, kun hakeutuu toisen asteen kouluihin ja koulumaailmaan ja sen sosiaalisiin koukeroihin. Mitenköhän käy? Pärjääkö mukana?

Vai oletko harkinnut kotikoulun rinnalle erilaisia harrastuksia ryhmässä? Vai mitä?

Tällaisia ajatuksia lähinnä tuli mieleen.

Molemmissa paikoissa on hiljaista kuin huopatossutehtaalla ja kaikki työskentelevät hiljaa oman puuhansa parissa. Vai olenko missannut jotain käydessäni kirjastossa tai museossa?

Kyllähän te täälä kehutte pystyvänne antamaan pienillekin lapsille riittävät sosiaaliset taidot hoitamalla heidät kotona, eikä he tarvitse sosiaalisia taitoja varten mitään päivähoitoja. Täälähän av mammat kiertää kaiken maailman kerhot ja harrastukset jo pienten kanssa. Niin mihin se taito hukkuu kouluikäisen kanssa? Tehän olette jo pienestä pitäen opettanee lapset niin sosiaalisiksi ilman hoitokavereiden seuraa niin kyllähän teidän lapsenne pärjää vaikka menisivätkin jonkun vuoden myöhemmin kouluun.

Vierailija:

Vierailija:

mutta oletko miettinyt, miten opetat lapsellesi sosiaaliset taidot, yhteiskuntaan integroitumisen jne. Jos hoidat lapsesi perusopetuksen, on hän jo aika ' vanha' siinä vaiheessa, kun hakeutuu toisen asteen kouluihin ja koulumaailmaan ja sen sosiaalisiin koukeroihin. Mitenköhän käy? Pärjääkö mukana?

Vai oletko harkinnut kotikoulun rinnalle erilaisia harrastuksia ryhmässä? Vai mitä?

Tällaisia ajatuksia lähinnä tuli mieleen.

se että eristää lapsen normaalista ikäryhmän elämästä. Jos lapsi on ollu jo lapsuutensa kotona eikä pääse edes kouluun; ekaluokkalaisuus on lapsille tosi suuri juttu- niin tekee lapselleen todella paljon, paljon pahaa. Hänen on kuitenkin jossain vaiheessa selviydyttävä ilman kaikkivoipaista äitiä, eikä silloin ole verkostoa, tapoja, muut lapset on kilometrien päässä omissa jutuissaan.

Lapset syntyvät elääkseen omaa elämäänsä, kasvaakseen omiksi itseikseen eivätkä toteuttaakseen vanhempiensa mitä ihmeellisempää erikoisuudentavoittelua.

Jos haluatte korostaa omaa erityslaatuanne, tehkää se itse älkääkä hyväksikäyttäkö lastanne.

Miten tuo raja menee yhtäkkiä koulussa? Siihen saakka kotona paras ja kaikki hoituu kyllä omasta takaa, mutta pam koulun alkaessa ei enää yhtäkkiä osatakaan. Leikkiä se on paljon ekaluokkakin siellä koulussa

Olisi siinä kotiopetuksessa se hyvä puoli ettei lasta aivopestäisi niin herkästi kaiken maailman hömpötyksiin jotka eivät esim perheen uskonnolliseen vakaumukseen kuulu. Tuskin aion kuitenkaan itse siihen lähteä.

kävittekö katsomassa youtubelta eilen sen videon jota täällä " mainostettiin" . Jos lapseni joutuu " opiskelemaan" samallaisten mulkkujen kanssa, niin kotiopetus olisi se parempi vaihtoehto.

Ootteko huomanneet että teidän lapset muuttuu ja kehittyy? Ja siinä 6,7-vuoden paikkeilla alkavat pikkuhiljaa opetella niitä itsenäisiä juttuja ja muodostaa vanhammistä riippumattomia ystävyyssuhteita?



Johan on vanhat sadutkin tynnyrissä kasvaneistä pojista ja muista.



Lapsi tarvitsee kavereita kasvaakseen siihen yhteisöön missä elää.

lapselle on sitäpaisti kiusallista se, että hänen on otettava kaikki oppi vastaan vanhemmilta. Lapset tarvitsevat muitakin malleja- ja miksiköhän lapset rakastavat ekaluokan opettajaansa? Koska se, että on joku muukin aikuinen kuin äiti ja isä laajentaa heidän maailmankuvaansa.

Se antaisi mahdollisuuden keskittyä täysillä esim. harrastuksiin, koska asioitten oppimiseenhan ei mene ollenkaan niin paljon aikaa kuin koulu vie.



Koulu on minusta myös tavallaan sisäänrakennetusti henkisesti väkivaltainen laitos koska siellä kaikkien pitäisi sopeutua samaan muottiin, mikä ei siis oikeasti ja ilman henkistä väkivaltaa ole mahdollista. Lapset kärsivät kuka enemmän ja kuka vähemmän. Oikeat sosiaaliset suhteen löytyisivät toisaalta perheen sisältä (paljon sisaruksia!) ja toisaalta samantapaisten kiinnostusten parista (harrastukset).



Itse en kuitenkaan kotikouluta ketään koska olen laiska erakko joka haluan tunkea ne kersat kouluun pois silmistä ja maata itse kotona nauttimassa ihanasta rauhasta ;) Itse en oppinut sosiaaliseksi vaikka kävinkin kouluni, opin vain vihaamaan ja pelkäämään ihmisiä. Ei tulisi mieleenikään mennä esim työelämään.



Juu, sanokaa vaan että luojan kiitos etten kotikouluta lapsiani. Ihan sama mitä ajattelette, paskiaiset.

Sosiaaliseksi ihminen ei välttämättä opi koulussakaan. Itse olen tehnyt luokanopettajantyötä nyt 10 vuotta ja alan vasta nyt ymmärtää jotain lasten sosiaaliseksi kasvattamisesta. Nimittäin se perinteinen frontaaliopetus, jota minäkin pitkälti olen koulussa harjoittanut, ei kasvata lapsia sosiaalisuuteen.

Häpeän tämän myöntää.



Toinen asia on se, ettei ryhmässä OLEMINEN anna lapsille sosiaalisia taitoja. Pahimmassa tapauksessa suuren luokan lapsilauma oppii käyttäytymään viidakon lakien mukaisesti. Tätä tapahtuu hyvin usein. Sosiaalisten taitojen opettaminen koulussa on tehtävä, johon opettajan (ja mieluiten koko kouluyhteisön) on sitouduttava. Homman täytyy olla strukturoitua ja mietittyä.



Näin ollen katsonkin, että lapsi voi oppia sosiaalisia taitoja ihan missä vain -tai olla niitä oppimatta. Sosiaalisten taitojen oppimisympäristö voi olla koti tai koulu. Yleensä voisi kai sanoa, että homeschooling-lapset varmaankin saavat sitä yksilöllistä, motivoivaa ja aktivoivaa opetusta, jota suurten ryhmäkokojen nykykouluissa on vaikea järjestää.



Minulla ei ole siis yhtään mitään kotikoulua vastaan.



Opska