Entäs jos en vaan jaksa?

Onko mahd saada sellaista? Entä apua masennukseesi?

siellä on myös sos työntekijät jotka selvittää sun kanssa sun taloudellisen tilanteen ja etsivät yhdessä ratkaisua sun kanssa niihin asioihin. Lapset jos voivat olla sen aikaa sun vanhemmilla esim tai sitten joku muu tilapäinen ratkaisu siksi aikaa kunnes saat itsesi kuntoon. Tämä ei helpota mitä kirjoitan mutta ihan 100% varmasti aurinko paistaa jonakin päivänä risukasaan. Mutta ilman apua tuskin enää tuosta tilanteesta selviät, mene tk:n tai sairaalaan päivystykseen ja kerro aivan suoraan miltä tuntuu ja ettet todellakaan jaksa niin asiat etenee sitä kautta.

Kerroin vanhimmalle lapselle totuuden olostani tänään ja hän pelästyi minne joutuvat, jos mut viedään sairaalaan. On äitienpäiväkin huomenna. Eivät halua isälleen ja tässä tilanteessa en itsekkään haluaisi, että mies saisi tietää, miten huonosti asiani oikeasti ovatkaan.

kyynelehtien, ap

Kunpa asuisinkin. Ihan missä vaan muualla, kunhan ei täällä.

ap

Soita vaan itsellesi, jos et jaksa. Voit soittaa myös sosiaalipäivystykseen ja kertoa sinne tilanteesi. Hoida itsesi kuntoon, niin jaksat pitää huolta lapsistakin. Kun vanhempi voi hyvin, niin lapsetkin voivat.



Hae apua ajoissa! T: 5

jos soitat itsellesi ambulanssin, kyllä lapsistakin huolehditaan. Kerro jo soittaessasi, että sulla on lapsia, heistä huolehditaan kyllä.

Toivottavsti saat apua.

t: äiti, joka meinasi soittaa itselleen ambulanssin viikko sitten

mä vein lapseni sairaalaan, Aurooraan, ja sanoin että ottakaa nämä, muuten pahoinpitelen heidät, olen niin loppu. Siitä alkoi meidän perheen toipuminen!

Voimia tarviin, näin paha-olo ei voi olla tottakaan.

Vihaan itseäni, elämääni, kaikkea. Olen pettynyt, etten ole osannut elää oikein, tehdä oikeita valintoja. Olen pettynyt, etten saa itseäni niskasta kiinni, vaan aion luovuttaa.

ap

kahden pienen kanssa yksin. Lasten isä kyllä hoitaa jotenkuten osuutensa, mutta yleensä niin,että isältään palatessa muksuilta vie pari kolme päivää toipua isän tapaamisesta (ja isän tyttöystävien jne.).



Haluan vain sanoa, että jossakin tapauksessa on hyvä ettei lapset tapaa isäänsä. Meillä se voisi olla hyvä asia, koska isä ei oikeasti välitä lapsistaan, eikä ajattele lasten parasta. Vaikka äidille se on rankkaa, mutta rankkaa on myös isän toimien aiheuttamien kolhujen paikkaaminen.



Itse olen hyvin usein jaksamisen äärirajoilla; kiukuttelen, puran huonoa oloani, en jaksa uskoa parempaan tulevaisuuteen. Mutta silti paremmaksi muuttuu kaiken aikaa. Ihan oikeasti, asiat alkavat järjestyä!!!



Jos ei hankkiudu mihinkään hoitoon, niin koeta saada lapset vaikka sukulaisille hoitoon vähäksi aikaa, tai pyydä joku tuttu avuksi. Ole itsellesi armollinen!!!! Älä mollaa itseäsi siitä että ole nyt väsynyt etkä jaksa olla hyvä äiti - sekin päivä vielä tulee, että olet voimissasi.



Jaksamisia :)

Onko sulla ystäviä? Varmaan joku haluaisi auttaa sua jos vaan kerrot tilanteestasi. Voivatko vanhempasi auttaa.



Mulla ei olleet asiat ihan noin huonosti, koska miehen kanssa ollaan vielä yhdessä. Sairastuin masennukseen ja tuo jaksamattomuus kuulostaa tosi tutulta.



(( )) hali

Ei ole ystäviä, sellaisia oikeita, jotka ymmärtäisivät tai joihin voisin edes hiukan luottaa.

En asu pk-seudulla, mutta mun sisko asuu siellä, ja mulla on tarkotus tulla sinne heti, kun lasten koulu loppuu.

Jos sinne asti jaksan. Ja jos raha riittää.

Taas itken.

ap

" se joka vei lapsensa joskus kauan sitten Aurooraan!

Onko jossain oikeasti noin ihania ihmisiä, jotka ottaisivat mut syliinsä ja arvostaisivat minua ihmisenä.

Sitähän minä kaipaan, kosketusta, että joku aidosti kuuntelee ja välittää. Aikuista ihmistä lähelle, jonka seurassa vosin olla oma itseni. Että saisin olla muutakin kuin huono äiti, epäonnistunut puoliso ja ihminen, masentunut ja täynnä epäluuloa.

ap

Jos asut täällä päin, voit tulla tänne kattoo mun kaa Euroviisuja. Tuun vaikka hakee sut ja lapset. Omat lapset nukkuu jo, mutta kyllä tänne voi vielä tulla. Aamulla kaikki näyttää jo paljon paremmalta. ;-)

Tsemppiä!



T:Kerran eräs auttoi minua kun oli vaikeaa ja vielä on tämä " velka" maksamatta

Meinasin juuri tulla tänne kirjoittamaan, että olen aivan loppu, minulla on burn-out enkä jaksa enää yhtään. En.



Luin myös edellisiä vastauksia, enkä ainakaan minä rupeaisi nyt ainakaan mitään ambulanssia soittamaan...Tuntuisi kuitenkin liioittelulta. Mitä naapurit sanoisivat? Minne lapset? Mitä lapset kertoisivat tarhassa? huhhuh...Karmisi ajatuskin.



Sairaalassaolokin vain sekoittasi tilannetta entisestään: Lapset kaipaisivat omaa yhpäristöään (ja minua!) ja minua ahdistaisi puhua hoitohenkilökunnalle ongelmistani.



Minua henkilökohtaisesti auttaisi ainakin juuri nyt loma. Aurinko-lepoloma ja täysihoito. Siihen vielä hieronnat ja kasvohoidot päälle.



Todellisuus kuitenkin on niin kaukana...Taloudellisesti en voisi kuvitellakaan edes viikonloppupakettia saati viikon reissua. Hoitoapua lapsille ei ole ja olen niin poikki, etten jaksaisi edes yrittää järjestää sitä tämän noidankehän keskellä.



Hyvä ap. Halusin vain sanoa sinulle, että täällä toinen täsmällen samassa tilanteessa, paitsi että asun hyvin, hyvin kaukana.