Onko normaalia vai pitäisikö huolestua? Ystävä suree kuollutta koiraansa, ei ole viikkoon kyennyt mihinkään.
Ystävä on kotiäiti, 2 lasta ja perheen ilmeisen rakas koira kuoli viikko sitten. Ystäväni on linnoittautuneena kotiin ja vaan itkee. Lapset saa puettua, pestyä ja just ja just ruokittua, viikon ipanat ovat katsoneet päivisin DVD-leffoja. Mies hoitaa lapsia ja kotia töistä tultuaan. Puhelimeen ei jaksa vastata. Tilanteen sain selville, kun huolestuneena menin kotiin katsomaan missä mennään.
Onko noin voimakas koiran sureminen tavallista vai pitäisikö huolestua ystävästä? Itsellä ei ole kokemusta lemmikeistä tai niiden menetyksestä eikä edes läheisen ihmisen kuolemasta.
Kommentit (9)
Usein on lemmikin kanssa yhteistä elämää taivallettu pitkälti toistakymmentä vuotta, ja sitten kun karvaturri kuolee, on suru todella syvä.
Koirasta ei itselläni ole kokemusta, mutta kun kissani yllättäen kuoli, itkin kyllä pitkään. Vielä kuukausien päästäkin, jos esim. sohvatyynyjen välistä löytyi mirrivainaan lempilelu.
Itse asiassa surun syvyys oli itsellenikin pienoinen järkytys.
Silloin kai viimein tajusin, miten rakas minulle oli ollut monivuotinen lemmikkini.
Tai ehkä koira ja lemmikin kuolema on ensimmäinen kerta, joillakin se voi ottaa tosi koville. Mutta silti, elämän täytyy jatkua. Menehän auttamaan ystävääsi vaikka tarjoutumalla ulkoluttamaan lapsia vaikka aamupäivästä. Kyllä sen jo pian pitäis helpottaa, ei ole tervettä jättää lasten hoitamista retuperälle varsinkin kun se ei tuo koiraa takaisin.
Vierailija:
Tai ehkä koira ja lemmikin kuolema on ensimmäinen kerta, joillakin se voi ottaa tosi koville. Mutta silti, elämän täytyy jatkua. Menehän auttamaan ystävääsi vaikka tarjoutumalla ulkoluttamaan lapsia vaikka aamupäivästä. Kyllä sen jo pian pitäis helpottaa, ei ole tervettä jättää lasten hoitamista retuperälle varsinkin kun se ei tuo koiraa takaisin.
juttuja ystävälläsi, koska noin rajusti kuoleman kokee.
En mä nyt vielä huolestuis, anna ystävän surra rauhassa vain. Ikävähän siinä kaikkein pahinta on ja kuoleman lopullisuus kun rakas lemmikki ei enää ole mukana päivän touhuissa.
Aiemmin on voinu jäädä jonku omaisen tms. kuoleman jälkeen suru käsittelemättä, ja sitten kun vaikka lemmikki kuolee niin suree myös alitajuisesti sitä vanhaakin menetystä. Siksi joskus voi muita ihmetyttää, miksi henkilö nyt suree noin kauheasti.
Mutta oikeasti lemmikkiä voi surra ihan yhtä paljon kuin olis menettänyt omaisensa ja se on kriisi ihmiselle.
Hän itse sanoi, että hän suree tätä enemmän kun omien vanhempiensa kuolemaa...
Jokainen taplaa tyylillään joten anna ystävällesi aikaa, sitä hän tarvitsee. Ja myös ystävän jolle voi puhua...
oli välit millaiset tahansa.
So, shoot me!!!
Noin en ole lamaantuntu edes läheiseni kuoltua. Jos oma lapsi kuolisi, sitten millään ei olisi enää väliä.