Lapsettomuus tuhoaa ystävyyden.

ystävyyttä, mikä teillä joskus on ollut, tuskin takaisin saat. mutta suosittelen sinua tekemään ystäväsi kanssa jotain ilman että lapsesi ovat mukana, tai ilman että lapsista edes puhutte.

Aivan niin kuin silloin ennen kuin sinulla lapsia oli.



T. tahatonta lapsettomuutta takana 10 vuotta.

ne..vältelkää minkä kerkiätte...kateus tappaa ystävyyden. Antakaa niille mitä ne tilaa. Eli vältelkää tekin. Ei se ole teidän murheenne jos he eivät saa lapsia.

Meidän on tosi vaikea järjestää lasta hoitoon ja koko ystävyyden ylläpito menisi väkinäiseksi. Ja kasvavaa mahaa nyt ei saa pois vaikka mitä tekisi. Ihmettelen vain kovasti voiko yhteydenpito " lapsellisiin" ystäviin olla todella noin vaikeaa. Maailma kun on lapsiperheitä täynnä.



Ap

Onhan se harmillista, mutta sille nyt ei voi mitään.

Ei auta muu kuin odottaa ja antaa toisille tilaa.

Vierailija:

Onhan se harmillista, mutta sille nyt ei voi mitään.

Ei auta muu kuin odottaa ja antaa toisille tilaa.

ajattele, jos heiltä olisi äkkiä vaikka kuollut joku läheinen.. surutyötä se lapsettomuuskin vaatii. Vie aikansa, mutta ei yleensä ikuisuuksia.

Koimme keskenmenon, jonka jälkeen eräs ystäväni alkoi puhumaan vauvasuunnitelmistaan. Meni pari kuukautta, ja kas, ystäväni tuli raskaaksi.

Mulla ottaa tosi koville nähdä raskaanaolevaa ystävääni ison mahansa kanssa, meillä todennäköisesti syksyllä lapsettomuushoidot edessä.

Vaikka miten yritän, en vaan pysty olemaan normaali ystäväni seurassa :(

-katkera maho-

lapsettomuus on todella kova paikka. Ja ymmärrän loukanneeni nuoruuden tyhmyyttäni ainakin yhtä ihmistä. Minä kun en itse ole lapsista ikinä pitänyt ja kaikenlaista ajattelematonta päästänyt suustani. Anteeksi!

Minullakin katkesi välit yhteen ystävään, kun olin lapseton- hän vähätteli ongelmaa enkä kestäyt sitä





-- ja sitten kun saimme vihdoin lapsen- menetin toisen ystävän, joka ei kestänyt asiaa, koska oli itse lapseton



Such is life:) (:

Varsinkin kun olen 100% heidän puolellaan ja maksaisin vaikka mitä että he saisivat toivomansa lapsen. Eihän kuolemantapauskaan tule ystävyyden väliin, päinvastoin saattaa lujittaa sitä, jos toinen on surevan tukena vaikeina aikoina. Kateudestahan tässä kai loppujen lopuksi on kyse? Ymmärrän sen kyllä, mutta asiaa on silti vaikea hyväksyä. Että kateuden takia vuosikausia kestänyt ystävyys päättyy.



Ap

Aika ei vain yksinkertaisesti enää riitä samalla tavalla kaikkeen kuin ennen. Lapsien myötä on kontaktit paljonkin vähentyneet moneen suuntaan.

voi ongelma mennä ohi? Tietenkin ahdistaa nähdä lapsiperheitä, jos itse haaveilee samasta ja tuntuu ettei lasta saa ikinä. Hoitoja on kuitenkin jo monenlaisia ja ehkä viimein tärppää joskus tai sitten oppii nauttimaan muiden lasten seurasta. Vaikeita asioita. Meillä yksi tuttavapariskunta käy juuri hoitoja läpi, kun vauvaa ei ole kuulunut. Kyse ei parhaasta ystävästä, mutta kummeina meidän pojalle ja ihan iloisesti ovat kummiuteen suhtautuneet. Toivottavasti ei tule katkeroitumista missään vaiheessa vaan pieni vauva heillekin!

Me tosin emme kärsineet siitä lapsettomuudesta vaan meille lapset tul ikerta laakista.



Tuttavapariskunta löi välit poikki. Nyt kun saivat lapset tehtyä lievillä hoidoilla (ei mitään IVF-tasoa edes vaatinut) niin nyt olisivat taas bestiksiä. No thanx.

Yhdet " ystävät" eivät ollenkaan kestäneet sitä että meille tuli lapsia. Alkoi nälviminen ja kalvaminen kaikista asioista. Kun olimme vuosia ottaneet vastaan kaikki vittuilut, päätimme ettemme enää pidä yhteyttä. Sitten ihmeteltiin mikä on, kun ei enää kutsuta kylään. Nytkin tapasin sattumalta pariskunnan naisen ja kun mainitsin siitä, että esikoisemmekin on nyt sitten jo koulussa, hän katsoi murhaavasti eikä sanonut mitään.

Eli muhikoot omissa liemissään. Ei kateus kuulu ystävyyteen emmekä me todellakaan voi sille mitään, että heille ei lapsia siunaantunut. Olisi ehkä kannattanut yrittää jo vähän ennen kuin täytti 39, mutta monilla menee lastentekoaika ohi, kun on muuta tärkeämpää.

Itse olen todella lapsirakas. Me olemme kärsineet lapsettomuudesta 3,5 vuotta. Minulla on neljä kummilasta, joihin yritän pitää paljon yhteyttä. Olemme käyneet tuloksettomasti neljässä ivf/ icsissä, eli koeputkihedelmöityksissä. Luulen että emme saa muuten kuin adoptoimalla lapsia. Pidän normaalisti yhteyttä lapsellisiin ystäviini, heidän lapsensa eivät ole meiltä pois!

Anna ystävällesi tilaa. Koita ymmärtää että heidän on vaikeaa nähdä teidän perheidylliänne nyt kun lapsettomuus satuttaa. Jos he haluavat pitää etäisyyttä, koettakaa hyväksyä se. Ja kun toivottavasti he joskus saavat lapsen voivat välit korjaantua kunhan et suutuksissasi niitä nyt riko lopullisesti.



Lapsettomuus on elämänkriisi siinä missä läheisen kuolema, avioero tai masennuskin. Toiset ihmiset haluavat silloin hiukan eristyä ja vältellä asioita jotka tekevät kipeää. Kun ystäväsi tulee raskaaksi korjautuu varmasti moni haava hänen sielussaan ja hän on taas kykenevä ystävyyteen. Voit osoittaa olevasi tosi ystävä ymmärtämällä häntä nyt ja ottamalla hänet taas ystävänä vastaan kun hän siihen kykenee. Ei niin kuin joku täällä kirjoitti, että ystävyys ei enää kelpaakaan sitten kun ystävä olisi taas siihen valmis.



Ystävyyden väliin tulee joskus asioita, jotka voi hyväksyä ja jotka aikoinaan väistyvät. Kerro ap ystävällesi että olet hänen rinnallaan kun hän taas sitä haluaa. Näin teki oma ystäväni aikoinaan ja tämä muutaman vuoden etääntyminen tuntui vain vahvistavan ystävyyttämme.

Vierailija:

Me tosin emme kärsineet siitä lapsettomuudesta vaan meille lapset tul ikerta laakista.

Tuttavapariskunta löi välit poikki. Nyt kun saivat lapset tehtyä lievillä hoidoilla (ei mitään IVF-tasoa edes vaatinut) niin nyt olisivat taas bestiksiä. No thanx.

Olen oikeasti kyllästynyt tuohon jatkuvaan katkeruuteen ja kateuteen, joka kohdistuu kaikkiin raskaaksi tuleviin!! Tämä pariskunta ainakin kierii niin syvällä katkeruudessa, että liekö enää edes tervettä... Kaikki raskaana olevat ihmiset heidän ympärillään joutuvat varomaan puheitaan ja ikään kuin anteeksi pyytämään, että heillä ei samoja kärsimyksiä ole ollut.

Kun he eivät saa, kukaan muukaan ei saisi lasta saada :o



Kaikista raskaanaolevista alkaa yks kaks löytyä vaikka mitä ikäviä puolia, mutta kaikesta haukkimisesta huomaa, että kyse on vain siitä että toinen on raskaana. Raskaus on syy haukkua kaveri maanrakoon. Ei lie ihan tervettä?



Edes lapsensa menettänyt (mikä on elämän SUURIN suru) tuttavani ei ole niin katkera ja vihamielinen, kuin tämä lapsettomuudesta kärsivä! Mietin, pitäisikö tuolle pariskunnalle suositella psykologin luona käyntiä tai jotain...?

Tottakai se sattuu, mutta onko se vittu kaverin vika? Olisiko parempi, ettei hankkisi ollenkaan lapsia, ettei teille tule vaan paha mieli!? Vittu jatkakaa elämäänne, älkääkä olko noin vitun katkeria! Kohta teillä ei ole ollenkaan ystäviä. Kannattaa myös laittaa välit poikki vanhempien kanssa, vittu mitäs menivät sinut ja sisaruksesi saamaan. Eli loppujen lopuksi teillä ei ole niitä lapsia, ei ystäviä ja välit vanhempiinkin on viturallaan. Että ei vois paremmin mennä!!!

usein ihmistä, mutta eivät nämä ihmiset varmaan sitä itsekään toivo...Se nyt vaan menee niin, että kun tuntuu, että " KAIKKI MUUT" saavat lapsia ja itse ei, niin ei enää näe metsää puilta. Lapsiperheissä vierailut voivat tuntua todella ahdistavilta ja yhteydenpito on tosiaan välillä tervanjuontia. Lapsetonta toisen, ystävänkin, lapset ikäänkuin " muistuttavat" aina siitä, mitä on jäänyt itse paitsi ja kun mitään takeita ei ole, että koskaan lapsia tulisikaan saamaan, niin...



Ystävänä koittaisin antaa heille tilaa ja sanoisin ymmärtäväni, että ei varmasti ole helppoa, kun meilläkin on nämä lapset, se varmaan jo helpottaa, kun toinen tietää, että noita omia tunteita ei ole pakko salata ja siitäkin voi puhua, että on surullinen, että ei itse voi olla äiti ja isä, niinkuin te. Uskon, että ystäväsi osaisi arvostaa sitä, että ottaisit asian puheeksi juuri niin, että haluat hänen tietävän, että ei haittaa, vaikka hän ei aina pystykään kyläilemään tai lasten näkeminenkin välillä nostaa niin tunteet pintaan, että ei mitään määrää. Kerro,että haluat olla hänen tukenaan ja toivot sydämestäsi, että he vielä onnistuvat.



t. Entinen lapseton yli 9 vuotta, siihen mahtui monta katkeraakin hetkeä