Haluaako joku kysyä jotain adoptioäidiltä?

Näkyvätkö varhaiset hylkäämiskokemukset mitenkään? vaikka kysynkin tällaista, toivon sydämestäni kaikkea hyvää perheellesi!

Eiköhän tää lastenhankinta ollut nyt tässä AINAKIN muutamaksi vuodeksi. Katsotaan sitä iltatähteä sit joskus jos jaksetaan :)



Rasismia, hmm, ei täällä Espoossa olla törmätty. Kaikilla on kiinalaisia työkavereita etc. (Tosin jos tytöt olisivat Afrikasta, niin voisi olla eri juttu.)

Minkä ikäisenä adoptoitte? Meinaatteko vielä adoptoida?



Meillä oli tarkoituksena adoptoida kahden biologisen lisäksi kolmas, mutta Kiinan uudet säädökset kyllä pistivät koko homman ihan hattuhyllylle - sen verran paljon vaatimuksia tuli, että pelkään, että koko prosessi jää käymättä kun tässä yli 4 vuotta pitäisi odotella ja sittenkin pääsisi vasta jonoon.

Vierailija:

Näkyvätkö varhaiset hylkäämiskokemukset mitenkään? vaikka kysynkin tällaista, toivon sydämestäni kaikkea hyvää perheellesi!

Kiitos :) Esikoinen (tullut vuoden ikäisenä) oireilee jonkin verran, ja olemme ajatelleet varmuuden vuoksi terapiaa. Kuopus (tullut 2-vuotiaana) sen sijaan on olemukseltaan tosi samanlainen kuin naapurien kotikutoiset eikä olla hänestä huolissamme. Vielä ;)

Nimittäin näin järkyttävän dokkarin tyttölasten kohtalosta Kiinassa, Indonesiassa. Siellä halutaan poikia ja tytöt tapetaan, jopa äidit voi tehdä niin kun synnyttävät tyttölapsen tai voivat hylätä kadulle.





Kysymys:

Miten lähipiiri reagoi lapsiinne, entä naapurit ja tuttavat? Onhan ulkonäkö kovin poikkeava perushärmäläisiin verraten.

Tuleeko Kiinasta koskaan poikia ?

Kiinasta siksi, että suvussa on jo " kiina-miniä" . Nokialaisia, you know :)



Ikäkysymykseen vastasinkin jo. Melba, todella sääli nuo Kiinan uudet vaatimukset, ja ruuhkasta puhumattakaan. Oletteko harkinneet erityistarveadoptiota? Se jono vetää hieman paremmin :)

Antoiko adoptiovalmennus välineitä lasten identiteetin muodostumisen tukemiseen ja miten paljon siihen ylipäätään kiinnitetään nykyisin huomiota - varmaan enemmän kuin ennen?

Kaikkea hyvää perheellenne!

Kyllä tässä kv-adoptiossa on sen verran synkkiäkin puolia, että on vaikea ajatella itseään hyväntekijänä. Sitä paitsi eipä sitä tiedä, miten paljon onnellisempia tytöt olisivat olleet Kiinassa, kun keskiarvot eivät kerro yksilöistä mitään.



Kiinassa sukupuoli on nykyään arvottava tekijä lähinnä sellaisten maaseudun mummeleiden mielestä, jotka itse ovat saaneet pojan. Eli suurin osa tytöistä annetaan pois anopin painostuksesta :( Kiinassa on laitonta antaa lapsi adoptioon (!), joten lapset jätetään paikkoihin, mistä heidät löydetään mahdollisimman pian. Bioäiti saattaa jopa seurata tilannetta kauempaa varmistaakseen, että kaikki menee suunnitellusti. (Nyt itkettää.)



" Miten lähipiiri reagoi lapsiinne, entä naapurit ja tuttavat? Onhan ulkonäkö kovin poikkeava perushärmäläisiin verraten."

Kaikki ovat toivottaneet tytöt suunnattoman tervetulleiksi. Kyllä niitä jalkoja on niinsanotusti suuhun aina välillä lentänyt, mutta ei pahantahtoisuudesta.



" Tuleeko Kiinasta koskaan poikia?" Tulee, juu, enenevissä määrin.

Kai ne yhtä omia on adoptoidutkin lapset..

Oliko hän mukana hakumatkalla?

ovat kaksi eri asiaa. Rakastan molempia lapsiani aivan tolkuttomasti. Kiintymyssuhde on esikoisen kanssa aika hyvissä kantimissa, joskin kuten totesin, on hänellä vielä joitain ongelmia. Kuopus tuli vasta puoli vuotta sitten, joten kiintymystä vasta kehitellään, mutta ihan " oppikirjan mukaan" se etenee.



Adoptioneuvonnassa sai joitain rahkeita, mutta satun tietämään näistä asioista oman harrastuneisuuden ja opiskelunikin kautta ehkä enemmänkin kuin se sossu, joten emme niitä kauheasti vatvoneet.



ap, voisin alkaa allekirjoitella näitä :)

Ai meinasitko että yritimmekö biologisia? Joo, jonkin aikaa.



(Ei, en yritä olla tahallani provosoiva tms., ihan oikeasti kesti vähän aikaa tajuta kysymys. Tää on tämä adoptioslangin vaikutus kieleen :)

Jo esikoisen hakuryhmässä niitä oli 9 muuta.



t. ap

Kuinkas muuten 3-vuotias :) Oli mukana hakumatkalla, meille se oli itsestäänselvä valinta. Etukäteen hehkutti, että hän sitten hoitaa pikkusiskoa etc. - pari kk kotiinpaluun jälkeen kehitti itselleen leikkipikkusiskon kun oikea ei ollutkaan se myöntyväinen vauveliini, mitä oli kuvitellut :D

Aiheesta on varmaankin tehty tutkimusta jossain päin maailmaa.

Aihe kiinnostaa omakohtaisesti.

Kai parin auton verran. En ole laskenut. Isoin kustannus on ollut hakumatkat, ja sitten lahjoitukset lastenkodeille.

Onko heidät kastettu? Siis " normaaliin kirkolliseen tapaan" ?

googlaapa vaikka " attachment in adoption" . Tässä sulle engl. termejä:

- attachment (kiintymyssuhde)

- attachment disorder (k-suhdehäiriö)

- institutionalisation/-zation (laitostuminen)

- adoptive parenting (adoptiovanhemmuus)



t. ap

Olen lukenut, että tällaistakin voi olla..

Molemmilla on suominimi, kiinanimi ja sukunimi (tyyliin Lottamaria Yixing Virtanen). Emme kuulu kirkkoon, joten ei ole kastettu. Pidimme ristiäisten sijaan tervetulojuhlat (kun nimetkin oli kerrottu kaikille jo aikapäivää ennen juhlia).