Lue keskustelun säännöt.
Mä taidan olla olla ihan hullu
05.05.2007 |
Aion muuttaa yhteen itseäni 5 vuotta nuoremman miehen kanssa. Olen tuntenut hänet vasta 2kk. Ja minulla on lapsia. Älytöntä. Mutta samalla tuntuu niin hyvältä, on tosi varma olo siitä, että tässä tämä nyt on.
Kommentit (15)
Mies on yhtä varma tunteistaan. Kumpikin on normaalisti todella varovainen ja harkitsevainen tunneasioissa. Nyt vaan on sellainen olo, että ei haluta odottaa enää yhtään, kumpikaan ei ole koskaan elämässään kokenut mitään vastaavaa.
Vierailija:
Jospa vielä vähän pidempään katselisit mihin suuntan suhde menee, ihan vaikka lasten takia. Ei ole helppoa niille jos taas muutaman kuukauden päästä on muutto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinuna pitäisin kyllä kuitenkin vielä jalat maassa ja harkitsisin hyvin tarkkaan - ettei tarvitse myöhemmin katua - mutta jos nyt sitten kuitenkin pysyt päätöksessäsi niin onnea vaan!
että sikäli tässä on vielä aikaa harkita. En silti usko sen muuttavan mitään.
Muutetaan heinäkuun puolivälissä. Ihanaa! Oon aivan tunnelmissa.
Ymmärtääkseni heillä oli lämmin suhde toisiinsa vielä vanhanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisia ovat olleet. Onnea matkaan!
älä mene tunteiden vietävänä kuin mikäkin heikkopäinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3o-vuotiaasta ylöspäin. Vähän eri asia kuin esim. 15-vuotiaan ja 20-vuotiaan 5 vuotta.
Meillä kun natsaa kaikki jutut tosi hyvin yhteen. Miehellä ei o isompia paheita eikä luonnevikoja, on kiltti mulle ja lapsilleni. Lapset ovat ottaneet hänet omakseen, koska ovat olleet pitkään ilman isää. Minäkään en ole mikään maailman hankalin kumppani, vaan varsin sopeutuvainen ja joustava. Kummallakin samanlaiset realistiset ajatukset arkielämästä toisen rinnalla. Huumorintaju ja perusarvot ovat hyvin samankaltaiset.
Viihdymme todella hyvin yhdessä ilman sen kummempaa viihdykettä tai ohjelmaa.
Vierailija:
älä mene tunteiden vietävänä kuin mikäkin heikkopäinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten kun ekat vaikeudet tulevat, tarvitaan pitkämielisyyttä, sitoutumista, yritystä teiltä molemmilta. Lapsille ei saa tulla uusia menetyksiä, jos ovat jo isästään joutuneet luopumaan.
Ikäerolla ei minkäänlaista merkitystä, vaan halullanne sitoutua! Onnea matkallenne! :)
ollut. Nuoremmat miehet pitävät itsenkin nuorempana eikä uskalla edes päästää itseään repsahtamaan. No joo, nyt on kyllä mies vaan 4 vuotta nuorempi. Edellinen oli 10 vuotta nuorempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä ollaan nyt sitten asuttu kolme kuukautta ja asiat ovat tosi hyvällä mallilla. Oma elämäni on todella paljon helpompaa, kun perheessä on toinen vastuunkantaja. Lapset nauttivat, kun kotona onkin kaksi aikuista heitä huomioimassa. Toki pieniä sopeutumisvaikeuksia on ollut kaikilla, mutta keskustelemalla on niistä selvitty. Omassa elämässä on ollut tänä aikana myös todella iso suru, enkä käsitä, miten olisin tästä kaikesta selvinnyt ilman kumppaniani. Joskus kannattaa uskaltaa, siltä minusta ainakin tuntuu.
Pikemminkin on tutkittu, että ne alkuhuuman kokemukset toimii auttamassa myöhemmin, kun on tylsää tai kriisejä tms, kun niistä on hyviä muistoja. Itse näkisin myös niin, että kun sen huuman on kerran kokenut, tietää mistä on kyse. Ei tarvi etsiä sellaisia elämyksiä enää uudelleen toisten kanssa (vrt. jos ei oo sellaista kokenut ja sitten ihastuu, kun on jo pari lasta ja asuntolaina sen järkikumppanin kanssa)
Mutta (melkein saman kokeneena ;) haluaisin neuvoa ap:ta, että puhukaa ja miettikää tulevaisuutta valmiiksi, miten toimitte jos käy näin tai näin. Olkaa selvillä siitä, mitä oikeasti itse haluatte. Olkaa valmiit puhumaan ja neuvottelemaan ja joustamaa, olkaa fiksuja! Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin voi huuma-alkukin johtaa johonkin pysyvään. Me tapasimme avomieheni kanssa toukokuun lopussa 2004. Pari kuukautta nähtiin vain viikonloppuisin mutta soiteltiin joka päivä. Elokuussa muutettiin yhteen ja vaikka vaikeeta on välillä ollutkin ja vaikka joskus on herännyt ajatus että mitäs menin hätäilemään, niin ensi kesänä olemme kuitenkin päättäneet sinetöidä 4-vuotiaan suhteemme - ja onnellisia olemme! Tuntuu, että jos silloin alussa olisi pidetty se " normaali" seurusteluaika n. 1 vuotta, niin erota olisimme jo ehtineet, kun olisi ollut helppoa. Mutta yhteinen asunto kantoi meidät vaikeimpien hetkien yli, ja nyt olen tästä " salama-alusta" tositosi kiitollinen! :)
Jospa vielä vähän pidempään katselisit mihin suuntan suhde menee, ihan vaikka lasten takia. Ei ole helppoa niille jos taas muutaman kuukauden päästä on muutto...