Siis luoja mitä käytöstä...
Millä ihmeellä opetan lapseni huonosta tavasta, jonka hän on selvästi oppinut läheisessä leikkipuistossa? Lapseni on oppinut vastaan väittämisen. Se tulee esille nykyään kaikessa! Kun seurasin puistossa niin kaikki äidit antavat lastensa väittää vastaan ja siitä meidänkin lapsi on sen oppinut. Ennen riitti kun sanoin " nyt mennään kotiin" , nykyään tätä seuraa itkua ja kiukuttelua ja pitkä riita kuinka vanhemmat määräävät milloin lähdetään kotiin. Miten olette päässeet takaisin omaan tyyliinne, puistosta, kaupasta, kylästä jne lähdetään ilman vastaan sanomisia? Toivottavasti tämä on vain pikainen vaihe...
Kommentit (16)
Aina se syy ei löydy muista vaan ihan ikävaiheista.
Siis oikeastiko normaalia? minusta on kummallista että lapsille annetaan edes mahdollisuus päättää moisia asioita (milloin kaupasta tai puistosta lähdetään, mitä ostetaan jne)
Vai meinaatko syyttää toisia lapsia ja vanhempia koko loppuiän lapsesi käytöksestä? Ja pienet lapsethan ottavat monesti myös mallia vanhemmistaan, joten mites omat kiukuttelusi?
tyyliin: kohta mennään kotiin (puolen tunnin päästä) ehdit vielä leikkiä, missä haluat käydä / mitä tehdä.
Kun aikaa on vartti, kerron että: ehdit vielä keinua ja sen jälkeen voit käydä liukumäessä.
Kun ollaan liukumäessä, kerron että voi laskea vaikka 5 kertaa.
Sitten mennään kotiin.
Ei jää leikit kesken kun ehtii sopeutua ajatukseen, että mennään kotiin kohta.
seuraisi kaikkialle väittämättä vastaan!
mutta siis tuo kapinointi on ihan normaalia varsinkin tuossa iässä!
terv. 2 (6v pojan äiti) =)
Toiset lapset osoittavat jo varhain mieltään näin ilman, että ovat nähneet mallia toisista ihmisistä tai telkkarista.
Vierailija:
Vai meinaatko syyttää toisia lapsia ja vanhempia koko loppuiän lapsesi käytöksestä? Ja pienet lapsethan ottavat monesti myös mallia vanhemmistaan, joten mites omat kiukuttelusi?
Minä on hyvin tasainen ihminen ja muutenkin meillä ei möykätä ja huudella asioita tai väitetä vastaan. Asioista voi myös keskustella ilman äänenkorotusta.
Terveen lapsen merkki väittää vastaan silloin tällöin. Toisissa ikävaiheissa jatkuvasti. Ei lapsen omaa tahtoa pysty vanhempi nujertamaan eikä sille linjalle kannata edes lähteä! Mutta vanhempana päätät, minne mennään ja milloin. Meillä käytössä lause ' vielä yhden kerran saat esim. laskea liukumäestä, sitten lähdetään' . Jos ei tule, kiukuttelee ja väittää vastaan, kannetaan. Ei siinä sen enempää tartte keskustella.
Tai totaalisesti alistettu hirmuvallan alla elävä. Sellainen, joka pelkää fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Vierailija:
Tai totaalisesti alistettu hirmuvallan alla elävä. Sellainen, joka pelkää fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Mutta se, että lapsi ei koskaan uhmaa on sairasta
Ei lapsen kanssa tarvi alkaa vängätä, vaikka tämä vastusteleekin. Silloin lähdetään kun lähdetään, olipa lapsi mitä mieltä tahansa. Sinun on vaan oltava aikuinen ja kestettävä se tyynesti.
Sehän on sitten aivan toinen asia miten toimitaan siitä eteenpäin.
Uhma kuuluu kasvamiseen, itsensä löytämiseen ja oman minän rajaamiseen. Kurjaa, mutta pakollista.
Ja 5v:n uhma... odota kymmenen vuotta niin tiedät jotain uhmasta.
t: 5v:n ja 15 v:n äiti
Tiedätkö, tuon oppii lapsi joka kasvaa autiolla saarella. Kuuluu siis tiettyyn ikään ja on mielestäni erittäin hyvä ominaisuus. Itse en ainakaan haluaisi mitään kyseenalaistavaa, tahdotonta lasta.
Ja tiedätkö jos kyse on opitusta tavasta, nuokin lapset ovat oppineet sen jostain. Ja nyt SINUN lapsesi opettaa sitä muille.