Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu niin kaihoisalta katsoa satuhäitä. En minäkään onnellisena morsiamena tiennyt mitä elämä eteeni toisi ja hyvä niin.
17.05.2007 |
Hääpäivä oli elämäni yksi onnellisimmista, lapsieni syntymät vieläkin onnellisempia. Nyt muistelen niitä haikeana yksin kun rakkaani on mennyt taivaaseen.
Välillä vaan on mieli maassa, ehkä huomenna on taas parempi päivä.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sivusta seurannut hyvän ystäväni tuskaa. Hänen miehensä menehtyi jokin aika sitten onnettomuudessa ja rakkaan menettäminen on jotain todella kovaa, saatika lapsille isin menetys. Voimia!