Tunnetko kuoliaaksi-ikävystyttäjiä, tai oletko itse sellainen?
Eli selitätkö esim. työkavereille juurta jaksain keittiöremonttisi kulun päivä päivältä? Tai tunnetko kutsumusta puida tätisi sairaskertomusta ruokapöydässä?
Tai toisinpäin, joudutko jatkuvasti kuuntelemaan juttuja, joista pienet kivetkin olisivat innoissaan?
Kommentit (7)
Juuri kukaan ei jaksa kuunnella mun juttujani loppuun. Yritän tietoisesti lyhentää ja tiivistää niitä, mutta silti mut keskeytetään. Mä en enää kerro asioitani tai mieleen juolahtavia juttuja, ajattelen vain, että häh häh hää, tätäkään ette saa tietää. Olen etevä tekemään kysymyksiä.
Estää jopa minua tekemästä omia töitäni. Huh.
toisaalta harmittaa, jos olen jollekin " Leelian lepotuoli"
eli
kuuntelen hänen huolinaa, niin HÄN ei kuuntele minun huoliani- epistä...
on sellaisia ihmisiä,
jotka puhuvat ikään kuin itsekseen, vaikka kukaan ei ole kuuntelevinaan-
toisaalta surullista... ovat varmaan yksinäisiä...
Eräs entinen työkaverini oli sellainen, kun kertoi aina sanottavansa alkaen antiikin kreikasta...lyhempikin johdatus asiaan olisi riittänyt ;)
äitisuhteestaan ja siitä, ettei hänellä ole yhtään ystävää!!! No sitä ei kyllä tarvi ihmetellä, ettei niitä ystäviä sillä tyypillä ollut!!!
... ei osaa puhua muusta kuin työstä, purjeveneestään tai tv-sarjoista.