Lue keskustelun säännöt.
Lapsen " ei-toivotut" kaverit, mikä neuvoksi?
17.05.2007 |
Eskari-ikäistämme on saman ryhmän pari lasta jotka asuvat muutaman sadan metrin päässä meiltä alkaneet käydä lähes päivittäin ulos pihalle tai puistoon pyytämässä tai mankumassa meille leikkimään.
Mutta itse en todellakaan näistä lapsista omani kavereiksi välittäisi koska ovat todella vilkkaita vois sanoa ylivilkkaita lapsia, saavat pyöriä ympäristössä eskarin jälkeen ja viikonloppuisin todella vapaasti, ei kotiintuloaikoja, toisen äidin puheista eskarilla olen ymmärtänyt että ei läheskään aina edes tiedä missä lapsensa liikkuu eikä tunnu paljon välittäväänkään. Liikkuvat esim. pyörillä vilkasliikenteisillä teillä ilman aikuista ja ilman kypäriä ym.
Eli oikeasti en näiden lasten seuraan halua omaani päästää eikä oma lapseni heidän seuraansa edes kaipaa, muita kavereita lapsella kyllä on, ja heitä käy kylässä kun asiasta on etukäteen sovittu ja vanhemmat puolin ja toisin tietävät.
Olen nyt sinnikkäästi käännyttänyt nämä pari lasta ovelta pois kun käyvät kyselemässä toivoen että ajan myötä kyselytkin vähenisivät kun jatkuvasti tekevät " hukkareissun" .
Onko kokemuksia vastaavasta, voinko uskoa että tämä jatkuva käännyttäminen jossain vaiheessa auttaa eivätkä enää käy kyselemässä?
Asiallisia vastauksia toivoen...
Kommentit (7)
Kannustat leikkimään soveltuvien kaverien kanssa ja ehkä vähän " kuurina" pyydät heitä useammin teillepäin. Se vahvistaa kaverisuhteita pienillä ihan mukavasti.
Olen ollut varovainen varsinaisten kieltämisien kanssa. Olen kieltänyt vain ääritapauksissa ja lähinnä vain poikaamme olen joutunut kieltämään. Kielsin kulkemasta poikien kanssa, jotka jäivät kiinni myymälävarkauksista ja toisaalta kielsin touhuamasta poikien kanssa, joilla on mielestäni ikään nähden laajat tiedot aikuisten seksuaalisuudesta. Ilmeisesti surffailevat pornosivuilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi kysyneelle, ei ole jatkoa millekään eiliselle jutulle, en ole tietoinen että vastaavasta olisi äskettäin keskusteltu.
En toki ole lapsen kuullen näitä kavereita arvostellut. Mutta selkeästi olen huomannut että oma lapsenikaan ei näiden lasten seuraa kaipaa.
Ja muita kavereita meillä kyllä käy siis kylässä samoin oma lapsemme muiden kavereiden luona. Ja kotoakin seuraa löytyy, meillä on kaikkiaan kolme lasta.
Aion nyt jatkossa vaan sinnikkäästi ja ystävällisesti käännyttää nämä kaverit pois, jos sitä kautta vaikka kyselyt vähenisivät. Vielä ei kyllä ainakaan ole auttanut, ovikello sopi lähes päivittäin.
Hieman kauhulla odotan kesää ja eskarin loppumista, jonka jälkeen ovat aamusta iltaan vapaalla, alkaako tuo ramppaaminen meillä vaan tihentyä, toivottavasti ei...
Tiedän että ei ole lasten vika, jos vanhemmat päästävät tuonikäiset jo kulkemaan itsekseen miten haluavat, mutta mielestäni minun ei silti tarvitse näistä lapsista ruveta vastuuta kantamaan ja heitä meille kylään ottamaan etenkään kun oma lapseni ei tunnu heidän seurassaan viihtyvän.
vaellella ympäriinsä ilman valvontaa seuraa etsimässä.
Mutta ymmärrän kyllä ap:tä, en itsekään tuollaisia lapsia omilleni ystäväksi haluaisi.
" Kun ei yksi maksa, muut maksavat enemmän" ;). Eli jos jää se oma lapsi kasvattamatta niin hyvin helposti joku toinen saakin kädet täyteen mahdottoman lapsen kanssa joka suunnilleen elää vieraassa perheessä kerjäten huomiota ja parempaa ilmapiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaipaavat paikkaa missä olla ja aikuista kertomaan rajoja
en minäkään eskarilaistani päästäisi teille tietymättömille, oma poikani saa pyöräillä omalla tiellä sekä viereisellä tiellä jonka varrella pari kaveria asuu- ns isolle tielle ei ole asiaa.