Kotona ollessa laiskistuu.
Lasten kanssa kotona ollessa en tahdo saada mitään tehtyä. Siivous, ruoan laitto jne. on tuskaa. Töissä käydessäni jaksoin vielä hoitaa päälle kotihommat, vaikka olikin jo lapsi, ja tehdä jotain ylimääräistäkin.
Kotielämä turruttaa ja puuduttaa. Aika menee tällä palstalla roikkuessa seuran puutteessa.
Kommentit (8)
Olin viimeksi 3-vuotta kotona. Touhua riitti.
Laihduin, kun ei muka itse ehtinyt syödä päivän aikana.
Aika totaalista se huomion tarve on lapsilla, ei hetken rauhaa.
Menin töihin (hoitoalalla) ja vaikka alaa haukutaan raskaaksi, on siellä kahvitauko ja syödäkin saa ja aina on aikaa muutama sana aikuisten kollegoiden kanssa vaihtaa!
Olen laiskistunut niin, että kämppääkään ei enää samaksi tunnistaisi!
Kaikki kaverit opiskelemassa toisilla paikkakunnilla, täällä ei ole leikkipuistoa, missä käydä ja tavata muita äitejä, mies koko ajan töissä jne...
Tänne tylsistyy, ja kun on tylsistynyt ei mikään siivous tmv. kiinnosta! ja oravanpyörä valmis...
Koti oli aina siisti. On se nytkin välillä siisti, mutta välillä sotkuinen. En vaan jaksa työpäivän jälkeen enää ruveta kotona puunaamaan. Viikonloppuihin jää siivoaminen, ja silloinkaan ei aina huvita. Onneksi lapset auttaa, ja mieskin jonkun verran.
Kotona olo olo niin ihanaa.
Mulle monesti ' voivotellaan' että " miten ihmeessä sinä ehdit ja jaksat ja kylläpä olet taas touhunnut" ym. Lapsia 3 ja kotivuosia takana 4,5.
pitkän matikan numeroita iltalukiossa esikoisen ollessa 1 kk vanha, itse olin 21-vuotias. Vauva oli kesällä syntynyt ja silti energisenä keräsin lehtiä vauvan kanssa lenkkeillessä sinä syksynä ja tein vauvalle kuivatuista lehdistä koristeen hänen huoneeseensa. Opettelin myös vierasta kieltä kotioloissa, ihan oppikirjan ja kasetin avulla.
Kuopuksen ollessa 1-vuotias ja minun ollessani 24-vuotias aloitin etänä ammattitutkinnon suorittamisen ja sain sen kunniakkaasti loppuun, vaikka lapset olivat kotona kanssani. Lapsia käytin kulttuuririennoissa vähintään kerran tai kaksi viikottain koko kotiäitiysvaiheeni ajan. Luin myös kaunokirjallisuutta.
...mikä on minulle tärkeätä ja mikä taas vähemmän merkityksellistä tässä elämässä. On ollut aikaa omille ajatuksille. Olen ollut yhteensä kotiäitinä 8-vuotta, kun palaan elokuussa työelämään. Koen, että palaan paljon valmiimpana ja kypsempänä juuri kotiäitiyden vuoksi!
Itse olen peruslaiska, työni tosin olen aina hoitanut kunnialla, mutta kotona sitten lösähdän.
Tämä tylsyys kertakaikkiaan vielä tappaa minut