Lue keskustelun säännöt.
Jos olette eronneet niin ihmettelittekö miksi olitte ylipäätään olleet yhdessä?
17.05.2007 |
Vielä viikko sitten olin tosi ihastunut mieheeni, 6 v yhdessä, mutta nyt kun kuulin hänen haluavan erota niin ihmettelin mitä koskaan olen hänessä nähnyt. Pidän itseäni aika hulluna kun olen tuon kanssa kitkutellut näinkin kauna ja hukannut aikaan. Onko normaali tuntemus?
aluksi en olisi halunut erota, mutta en enää haluaisi palata yhteen vaikka mies haluaisi.
Kommentit (6)
Ihan hyvä nuorena solmittu avioliitto, kesti 18v ja antoi kolme ihanaa lasta! Tyypillisesti kasvoimme erilleen kun ikää tuli ja erosimme sovussa, lapset tapailivat isäänsä säännöllisesti.
Sittemmin sain vielä yhden lapsen mutta isänsä kanssa en koskaan asunut yhdessä. Poika tapailee isäänsä pari kertaa vuoteen pitkän matkan vuoksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
takana yksi varsin lyhyt avioliitto ( 6kk) ja muutama ei-vakava seurustelusuhde, jotka kaikk ois saaneet jäädä kokematta. Jäi vaan ikäviä muistoja koska nämä tyypit eivät todellakaan olleet sitä mitä halusivat esittää.
mutta vasta ehkä vuoden kuluttua erosta. Ne ruusunpunaiset lasit tipahti silmiltäni tai jotain, mutta vasta sitten huomasin mikä paskakasa se mies olikaan ja en voinut muuta kun ihmetellä, että mitä mä olen siinä koskaan nähnytkään.
Mies oli siinä tilanteessa minulle se oikea, vaikka jälkeenpän ajatellen olisi kannattanut erota nopeammin, jo noin 5 vuoden seurustelun jälkeen, eikä mennä ollenkaan naimisiin.
Hyvä liitto oli, ja siihen aikaan juuri oikea ihminen. Silloin sovimme erittäin hyvin yhteen, ja yhteiselo oli tosi mukavaa.
Mutta jossain vaiheessa vaan tuli se piste jolloin halusimme erilaisia asioita elämässä. Sitten erottiin.
Ei kaduta, ja exää pidän edelleen hyvänä ystävänä. Olemmehan käyneet yhdessä läpi monta asiaa, niin ihania kun huonojakin aikoja.
mutta en aluksi. Mitä enemmän aikaa erosta on kulunut sitä enemmän olen alkanut ihmettelemään. Erosta on nyt n. 4 vuotta