Perhepetiaiset ja taaperoimettajat kysymys teille: paatitteko jo odotusaikana yhdessa miehen kanssa, etta tama on teidan tapanne toimia, ajauduitte tahan ilman mitaan paatoksia tai

vaan eipä tuolla miehellä ois siltikään ollut napisemista, jos oisin itse niin päättänyt;)

omaan sänkyyn, mutta tässä vaiheessa mieheni on aina hangoitellut vastaan, hänestä on niin ihanaa, kun lapsi vieressä tuhisee, mutta minä en isomman lapsen kanssa pystyny kunnolla nukkumaan, eli siis mun mielipide tässäkin enempi vahvoilla. TOsin ei mieheni vastaan ole laittanu koskaan pikkuvauvankaan vieressäoloon.

Nuorimman kohdalla ajattelin, että imetän niin pitkään, kun jaksan ja reippaasti toisella vuodella oli, kun imetyksen lopetin. . .

Meillä mies pyysi, etten imettäisi meidän taaperoa muiden läsnäollessa. Tai siis aina olen mennyt omaan rauhaan imettämään, mutta tarkoitan siis, ettei kenenkään saisi huomata että meillä vielä imetetään.

Ainakin vielä mies on sanonut, että tykkää perhepedistä vielä (poika 2 v, yritetään varmaan 3 v. viim. omaan sänkyyn). Alussa, kun imetin vauvaa öisin, ei olisi tullut kuuloonkaan, että vauva olisi miehen pyynnöstä nukkunut muualla. Kyllä siinä tilanteessa olisi mies saanut etsiä toisen nukkumapaikan! Tosin ei mun ukko sellaista olisi pyytänytkään. Mutta kun joskus sellaisistakin saa täältä lukea.

Toinen kun syntyi, oli kuvio jo ihan selvä. Molemmat nukkuvat meidän välissä.



Meillä mies kannustanut imettämään ja usein sanoi että anna sille pikkuselle nyt tissiä kun se haluaa..=) Tissitys lopetettiin 1½v.

Raskausaikana en päättänyt/ emme päättäneet näistä asioista.

Asiat ovat vain menneet omalla painollaan.

Minä päätän imetyksestä. Olen kysynyt miehen mielipidettä, mutta hän on sitä mieltä, että teen niinkuin parhaaksi katson. Ennen omaa lasta pidin taaperoimetystä jopa vähän kummana, mutta niin sitä mieli muuttuu. Raskausaikana ajattelin, että hyvä jos pystyn imettämään, mutta jos en, niin ei voi mitään. Oli iloinen yllätys, että maito tulikin runsaasti, liikaakin, yli vauvan tarpeen.

Perhepetiin toki miehellä on sananvaltaa, nukkuuhan hänkin siellä. :)

perhepeti ei ole meidän juttu. Yhdet tutut nukkuivat perhepedissä ja meistä se oli kummallista.



No, sitten täysimeväinen esikoinen syntyi. Ekat pari viikkoa jaksoin siirtää ekalta yösyötöiltä vauvan omaan koriin, mutta myöhemmiltä yösyötöiltä jäi viereen. Pari kolme kuukautta jaksoin " leikkiä" , ettei meillä ole perhepetiä. Sitten kyllästyin vauvan siirtelyyn ja ilmoitin miehelle, että kun kerran käytännössä homma kuitenkin on perhepeti, tehdään siitä kunnollinen, että kaikkien on hyvä ja turvallista nukkua. Mies ei ollut täysin innoissaan, mutta toisaalta koska minä hoidin kaikki yöheräämiset, minulla oli asiassa enemmän sanavaltaa.



No, pian mieskin tykästyi perhepetiin ja sittemmin sinne sekaan on tullut yksi lapsi lisää. Nykyisin mies välillä ihan huvikseen mainostaa, että meillä nukutaan perhepedissä, varsinkin sellaisille, joiden tietää sitä hämmästelevän/ kauhistelevan.

mies vaati lapsen perhepetiin; sanoi et eihän tuota pikkuista voi laittaa yksin omaan sänkyyn ja niin se sit tuli meidän viekkuun. perusteli vielä et onhan se sullekin helpompaa kun ei tarvi yöllä nousta syöttämään. ei mulla mitään sitä vastaan ollu. imetyksen lopetin kun lapsi oli reilut 1v. odotin jo toista ja nännit oli arat, kipeää kävi etenkin iltaisin kun väsyneenä söi. mies vielä yritteli aina et etkö sä vielä tänään vois antaa sille tissiä...=) mun mies on vissiin aika poikkeava...lapsi oli molemmille ensimmäinen ja odotettu.

sisältää minut ja lapsen... En ole tainnut miehen vieressä nukkua pariin vuoteen kuin 1-2 krt.

kovin pitkään. Halusin kuitenkin täysimettää ekat kuukaudet. No, esikoinen RAKASTI tissiä ja minäkin tykkäsin imettää. Ekaksi ajattelin, että imetän 4kk, sitten että puoli vuotta, sitten että jouluun asti (10kk) ja jouluna päätin, etten päätä enää mitään. Imetin esikoista yhteensä 1v7kk. Kakkonen nyt 1v3kk, imetän, ei suunnitelmissa lopettaa.



Ekan kohdalla mies oli ekojen kuukausien jälkeen sitä mieltä, että voisi jo alkaa vierottaa, mutta oltiin kuitenkin molemmat sitä mieltä, että se joka imettää, se päättää. Tokan kohdalla ei ole mitään kommenttia imetyksestä enää mieheltä tullut.

kysyin kyllä miehen mielipidettä eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan, perhepeti kun lähinnä helpotti minun yöllistä syöttörumbaani.

imetyksen pituus on ollut yksinomaan minun päätettävissäni. jokaista kolmea lasta olen imettänyt 7-8-kuiseksi asti ja sitten se touhu on riittänyt minun mielestäni.

Esikoista odottaessani suunnittelin että imetän niin kauan kun se onnistuu ja hyvältä tuntuuu. Nukkumisjärjestelyistä olimme molemmat perhepedin kannalla, ainakin alkuun kokeiltavaksi.



Imetys päättyi esikoisen kohdalla kuitenkin jo enne omaa tahtoani, lapsen ollessa 10kk. Olen kuitenkin tyytyväinen että onnistui tuohon asti. Kuopusta, pian 11kk imetän yhä ja tarkoitus on jatkaa kunnes neiti itse haluaa lopettaa tai jotain muita syitä ilmenee.



Esikoinen joutui sairastelunsa takia siirtymään omaan sänkyyn jo 2kk iässä, joten perhepeti jäi meillä lyhyeksi. Siinä vuoden tienoilla aloimme yrittää uudestaan saada lasta nukkumaan välimme, mutta ei enää ottanut onnistuakseen. Jos kuopus nukahtaa illalla nätisti rinnalle niin siirrän omaan sänkyynsä nukkumaan. jos ei taas onnistu niin helpompi keino saada pieni uneen on hoitaa nuo syötöt meidän sängyssä jonne lapsi sitten usein jää koko yöksi.

Vierailija:

kovin pitkään. Halusin kuitenkin täysimettää ekat kuukaudet. No, esikoinen RAKASTI tissiä ja minäkin tykkäsin imettää. Ekaksi ajattelin, että imetän 4kk, sitten että puoli vuotta, sitten että jouluun asti (10kk) ja jouluna päätin, etten päätä enää mitään. Imetin esikoista yhteensä 1v7kk. Kakkonen nyt 1v3kk, imetän, ei suunnitelmissa lopettaa.

Meillä perhepetiin ajauduttiin. Kumpikaan ei vaan enää jaksanut hypätä tunnin välein tassuttelemassa lasta, joten otettiin viereen. Imettämisestä en sano mitään kun en edes imettänyt.

se nyt vaan on niin kiva siinä vieressä, välissä ja välillä päälläkin nukkumassa, että mikäpä siinä. välillä myös isompi kömpii samaan kasaan.



Ei päätöksiä, ollaan menty tilanteen mukaan.

Illalla saattaa nukahtaa tissille ja toisinaan imetetään aamulla.

Esikoisen kanssa tilanteeseen ajauduttiin, eli kun yösyöttöjen jälkeen vauvaa ei enää siirretty omaan sänkyynsä ja syykin oli selvä; äitee nukkui...



Pian huomasimme, että nukumme paremmin kun vauva on samassa sängyssä, siis nukuimme KAIKKI paremmin. Vauva ei itkenyt yöllä, syöttämistä varten ei tarvinnut tehdä muuta kuin laittaa tissi suuhun jne.



Kahta seuraavaa ei edes yritetty nukuttaa omaan sänkyynsä. Laitokselta saakka ovat nukkuneet vieressä.



Jos meistä vanhemmista jompi kumpi on ollut sairas tai humalassa niin sitten on nukuttu työhuoneessa. Voi olla ihan omaa luuloa, mutta kuvittelen, että sairaana/humalassa refleksit eivät ole normaalit ja sen vuoksi silloin on minusta parempi nukkua muualla kuin lapsen vieressä. Vauvavaiheen jälkeen saisi kyllä oli tosi sekaisin, että kierähtäisi lapsen päälle, mutta koskaan ei kai voi olla liian varma.



Taaperoimetys ja perhepeti eivät minusta ole sama asia tai edes liity mitenkään toisiinsa.

ihan selvästi ei halunnut olla rinnalla (selvisi myöhemmin, että oli maitoallergikko, että saattoi vaikuttaa asiaan), mutta toinen viihtyi ja viihtyy... Ensimmäisen vuoden nuorimmainen roikkui tississä yötä päivää. Sitten jo vanhempikin alkoi pyrkiä sekaan. Vuosi kärvisteltiin parisängyllä ja sitten ostettiin tupla, jonne kaikki mahtuu. Nuorimmainen nyt 2v 7kk ja päätettiin lopettaa imetys 3v päivänä jos ei sitä ennen. Lapset nukkuu tuplasängyssä siis ja nuorimmainen syö vasta yöllä. Meinattiin vauvakin tähän samaan soppaan sekoittaa (rv 14).

ajauduttiin, toisen kanssa päätettiin perhepedistä jo ennen synnytystä.

Mies pitää sitä hyvänä ratkaisuna eikä halua hätistää lapsia omin sänkyihinsä.

Nukutaan koko perhe samassa (isossa) sängyssä.

Minä jotenkin oletin, että vauvathan nukkuu sängyssään, kun ne vaan sinne laitetaan ja vähän hyssytellään tai enintään lauletaan unilaulu vieressä. No, ei mennyt ihan niin, vaan vauva huusi sängyssään kuin hyeena.



Meidän sänkyyn sain sitten nukahtamaan, ja kun en saanut vauvaa siitä siirrettyä omaan sänkyyn, niin siihen viereenhän se oli jätettävä. Ei siinäkään nukkunut ruhtinaallisesti, mutta ehkä vähän paremmin kuitenkin.



Parivuotiaana alettiin sitten saada siirrettyä lapsi omaan sänkyynsä. Siihen asti vanhemmat nukkui huonoja unia lapsi välissään.



Yhteispäätöksellä meillä nämä kaikki liikkeet tehtiin. Ja pakon edessä.