Paniikkihäiriöstä
Haluaisin kuulla miten teihin on suhtauduttu kun ekan kerran menitte lääkäriin puhumaan asiasta, otettiinko heti tosissaan? Itsellä olis tää tänään edessä ja kieltämättä jännittää hirveesti. Olen jo pitkästi yli 30 vuotias ja nyt ekan kerran elämässä tällasia oireita ja minä kun luulin, ettei se koskaan nyt ainakaan mulle tulis!
Kiitoos ja saa kertoo muutakin =)
Kommentit (3)
Kävin viimeksi tiistaina työterveyslääkärillä ja sanoin ihan suoraan, että nyt en enää jaksa... ahdistus ja paniikkioireet jokapäiväisiä ja monesti alkavat heti aamulla.
Lääkäri kirjoitti nyt alkuun kaksi viikkoa sairaslomaa ja kirjoitti mielialalääkityksen. Tuksi nyt ainakin alkuvaiheeseen myös rauhoittavia lääkkeitä. Mielialalääkkeiden teho ja vakutus kun alkavat vasta 2-4 viikon käytön jälkeen. Olo helpottui paljon jo pelkästään sen takia, että sain apua.
Aiemmin olen käynyt kolme kertaa psykologin kanssa keskustelemassa tilanteesta, mutta se ei kuienkaan auttanut laukaiseman tätä tilannetta. Sairasloman lopulla katsotaan, miten lääkitys on alkanut vaikuttaman, tarvitsenko lisää sairaslomaa ja olisiko syytä käydä myös psykiatrilla, joka paremmin osaisi arvioida mahdollisen jatkoterapian tarpeen.
Takana on nyt noin kolme kuukautta vaihtelevasti ahdistusta, paniikkia ja erilaisia kummallisia fyysisiä oireita. Paine töissä ja kotona vain kasvoi liian suureksi ja aiheutti stressin. Taustalla varmasti vaikuttaa myös isäni kuolema alku vuodesta.
Reippaasti vaan kerot olostasi ja tuntemuksistasi; tämä on kuitenkin hyvin yleistä tänä päivänä... tsemppiä ;)
Pidä puolesi niin kyllä se siitä. Muuten voi olla ettei sua uskota.
Purskahdin itkemään samantien kun pääsin lääkärille. Hän oli onneksi ymmärtäväinen, kirjoitti masennuslääkityksen ja unilääkkeitä, ohjasi psykologille jne. Olo on jo parempi kun sain apua! Toivon vaan, että nämä paniikki- ja ahdistusoireet pikkuhiljaa lääkityksen myötä katoaisivat ja voisin taas elää normaalia elämää.
Tämä ei ole mulle mitään uutta, koin vastaavan kymmenisen vuotta sitten ja söin 7kk lääkettä jonka jälkeen elin suht oireettomana tähän päivään saakka. Nyt joku asia sitten taas sai mieleni romahtamaan...
Tsemppiä!