kYSYMYS sinulle, grudua vaille jäänyt tai yliopistossa pitkään roikkunut

ap

En pidä itseäni sinänsä epäonnistuneena, opinnot on venyneet ainejärjestötoiminnan, ulkomailla opiskelun, työnteon ja erittäin vaikean gradunaiheen takia, eli eiköhän nuo kaikki ole ihan hyviä syitä sille etten ole vieläkään valmis. Olen näiden opiskeluvuosieni aikana oppinut yhtä sun toista niin omasta alastani kuin elämästä yleensä :)



MUTTA myöntää täytyy, että jos nyt saisin valita, tekisin ehkä asiat toisella tavalla. Suunnittelisin opinnot paremmin ja muutenkin asennoituisin niihin vähän sytemaattisemmin ja jämäkämmin. Olin yo-opintoja aloittaessani kuitenkin niin nuori, etten jotenkin osannut hoitaa asioitani ja opintojani, sekä ennen kaikkea järjestää ajankäyttöäni oikealla tavalla. Saattaa myös olla, että valitsisin nyt jonkun ihan muun alan...



No, olen silti toiveikas: Enköhän mä jonain päivänä valmistu, vaikka se näin pitkän kaavan kautta tapahtuikin. :)

asian kanssa parhaillaan. Vähitellen on hiipinyt mieleen, että olisi tämän kaiken voinut tehdä toisellakin tavalla. Nuoruuden tyhmyyttä ja kokemattomuutta oli silloin - valitsin kai vähän väärän alan, tai ainakaan opiskelu ei tuntunut siltä, kuin olisin halunnut. Nyt sitten katson nuorempiani, jotka valloittavat työpaikat, ja väkisin tulen ajatelleeksi, että kunpa olisin osannut olla viisaampi... Keskeneräinen tutkinto tuntuu riippakiveltä selässä.



ap

Mulla on sikäli hyvä tilanne, että opintojen venyminen ei ole estänyt muun elämän järjestymistä. :) Meillä oli ihanat häät miehen kanssa, ollaan matkusteltu paljon jne. Muutettiin juuri miehen kanssa jo toiseen yhteiseen asuntoomme (joka on iso, lähes miljoona euroa maksanut) ok-talo ja nyt meille on lapsi tulossa. :) Jo valmistuneet opiskelukaverini asuvat monet vaatimattomammin eikä kaikilla ole vielä edes vakikumppania. Sikäli en siis koe opintojen venymisen haitanneen mua.

enkä päivääkään ole tehnyt koulutustani vastaavaa työtä. Vaan hanttihommien ja pätkätöiden avulla edennyt ihan toisella alalla. En osaa sanoa olisinko onnellisempi jos olisin valmistunut. Ehkä perhe olisi tullut perustettua aikaisemmin ja siten olisi ennättänyt tekemään useamman lapsen. Toisaalta nuorena en haaveillut isosta perheestä. Vasta nyt tuntuu että lapsia olisi kiva vielä tehdä lisää jos ei ikä tulisi vastaan.

Tavallaan keskeneräiset asiat kaivelevat jollain tavalla. En kuitenkaan usko että pystyisin gradua loppuunsaattamaan, opiskelutaidot on ruostuneet.

Nopeammin en vain kyennyt, opiskelu alkoi maistumaan niin täysin puulta, että lähdin välillä töihin hakemaan motivaatiota.



Mutta jos aloittaisin nyt uudelleen, niin valitsisin osittain toisen alan eli samoja aineita lukisin, mutta valmistuisin hieman eri nimikkeellä. Loppuvaiheessa opintoja ja motivaatiota söi varmasti juuri tuo, että tajusin minulle sopivan paremmin hieman toisenlaisen suuntautumisen, jonka kautta työllistyisin paremmin. Ja kun sitä oli silloin enää myöhäistä muuttaa, niin opiskelukin alkoi takkuamaan.



Eli mulle ongelma oli kai lähinnä se, että en osannut nuorena tehdä vielä aivan oikeaa ammatinvalintaa.

Nyt kun asiaa ajattelen, olisin varmasti hoitanut asiat nuorempana toisin, mutta toisaalta aloin heti koulun alettua tehdä " alan töitä" , joten sikäli en kadu. Nyt alkaa olla työkokemusta plakkarissa jo 15 vuotta, mutta kyllä se valmistumisen murehtiminen aina silloin tällöin nostaa päätään. Ongelma on vain se, että nykyisessä työssäni valmistumisesta ei ole mitään sanottavaa hyötyä ja siksi motivaatiota vaikea löytää.

Mutta se oli sitä " entisaikaa" ennen pätkätöiden aikakautta. Gradu jäi melkein tekemättä, koska olin töissä, perustin perheen jne. Sitten tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni, suoritin viimeiset pakolliset luennot ja tentit äitiysloman aikana ja gradu valmistui (se oli aikamoista tervanjuontia) kuin valmistuikin kun lapsi oli 2-vuotias. Ajattelin, että olen niin monta vuotta siellä yliopistolla roikkunut ja että joku muu olisi mielellään ehkä saanut juuri minun paikkani siellä ja että turhaan olisin yhteiskunnan varojakin tuhlannut, jos en olisi valmistunut. Ja onhan se tutkinto kuitenkin aina meriittiä siellä ansioluettelossa...

Vierailija:

Onko ikinä kaduttanut, ettet opiskellut nopeammin, putkeen, opintojasi TAI että et olisi koskaan aloittanutkaan akateemisia opintoja vaan olisit esim. tehnyt jonkin lyhyemmän tutkinnon?

Varsinkin jos elämäsi on ollut jo useiden vuosien ajan jonkin sortin ajelehtimista, kenties pätkätyöstä toiseen tai epäonnistunutta tutkinnon loppuun suorittamista - niin oletko ajatellut, että olisi voinut viisaamminkin tehdä? Olisi ehkä nyt vakituinen työ, parempi asunto, isompi perhe tai mitä nyt sitten oletkin aiemmin elämältäsi haaveillut?

Mitä siis ajattelet nyt? Oletko tyytyväinen vai tyytymätön siihen, että yliopisto-opintosi ovat menneet pitemmän kaavan mukaan?

Varmasti jokainen " ajelehtiva, pätkätyöstä toiseen" elävä jossain vaiheessa ajattelee että olisi voinut viisaamminkin tehdä - on sitten akateemisia opintoja tai AMK-tutkinto...

t. Graduton, vakituisessa työssä oleva perheellinen ;)

Olen töissä esimiehenä valtiolla (ja kyllä, kaffepaussilla AV:llä, heh). Meillä tutkijaksi vaaditaan maisterin paperit, siis että saa vakiviran. Meillä olisi tosi hyvä, jo vuosia tutkijan työtä tehnyt HuK, jonka vakinaistamisprosessin aloittaisin koska tahansa, jos hän olisi maisteri. Ja minä en ole tässä nirso, vaan systeemi, joka ei vakinaista akateemisiin virkoihin kuin maistereita. Kiva sitten pitkien opiskelujen tuloksena nostaa toimistosihteerin palkkaa, kun voisi saada enemmänkin, jos vain gradu olisi tehty.



Ja ehei, oma graduni ei todellakaan ollut mitenkään kummoinen. Hyvä kun kehtaan lukea. Etusivulla 3 kirjoitusvirhettä.

myös kaikki maisteriksi opiskelevat valmistua ennen elokuuta 2008. Jos ei siihen mennessä valmistu, niin ei sen jälkeen kyllä sitten ikinä..



Nimim. nyt gradua vääntävä ja viimeisiä tenttejä tekevä äitiyslomalainen :)

kerrallaan ja jännittää, tuleeko pätevämpiä kärkkyjiä...

valmistuin syksyllä, 9 vuoden " opiskelun" jälkeen. olen tyytyväinen, että homma tuli tehtyä, mutta toisaalta kaduttaa, että alun perinkään valitsin yliopiston ja tämän koulutuksen. silloin olisi ollut toinenkin mahdollisuus -amk- joka tuntuisi nyt paljon kiinnostavammalta ja enemmän omalta... ja jos sen olisin valinnut, olisin takuulla ollut jo työelämässkin vuosia...



mutta ehkäpä vielä joskus...

Eikö vanhat opinnot sitten enää päde?

siinä välissä tosin sain mm. kaksoset ja tein monenlaisia töitä.



Mutta kyllä epätoivo valtasi mielen monta kertaa, sekä ennen valmistumista että sen jälkeen.



Vuosikaudet sain tyytyä pätkätöihin paskapalkalla, tutkintoa vastaamattomissa töissä, kunnes yli 40-vuotiaana, puoli vuotta työttömänä olleena, lykästi. Nyt hyväpalkkainen akateeminen työ.

mutta saattavat muuttua huomattavastikin. Ensiksi tehdään kandin tutkinto , joka voi sisältää omia kurssejaan (meillä kauppakorkeassa mm. sellaisia missä läsnäolopakko, ryhmätöitä yms, vaikeaa jos on työelämässä tai lapsia ja koulu toisessa kaupungissa), pitää tehdä kandin lopputyö (vai miksi sitä nyt sanotaan..?), sitten jatkaa maisterinopintoja, ja niissäkin voi kurssit muuttua...



Eli tämän takia pidän ainakin itse hoppua että valmistuisin puolentoista vuoden kuluessa..