Sairaalloinen mustasukkaisuus

Ihanneliitossa on kaksi vapaata aikuista ihmistä.

Mutta sairaalloiseksi mustasukkaisuus muuttuu viimeistään silloin, kun toisen tekemisiä pitää kontrolloida, kytätä ja asia pyörii koko ajan mielessä. Jos tuntee tarvetta tietää koko ajan missä ja kenen kanssa toinen on, keikutaan jo vähintäänkin rajoilla ja jos sen lisäksi pitää tarkastaa, että toinen on siellä, missä sanoo, niin ollaan jo maili sairaalloisen mustasukkaisuuden puolella. Minusta sairaalloista mustasukkaisuutta on kaikkinainen tarve vaatia vakuutuksia siitä, että toinen ei petä tai tarkastaa asiaa (puhelimien, sähköpostien, käsilaukun, lompakon tutkiminen, soittaminen testausmielessä onko toinen siellä missä " pitäisi" , sanallisten vakuutusten jatkuva vaatiminen, kielto puhua kauniisti kenestäkään vastakkaisen sukupuolen edustajasta (ja kielto on sekin, jos siitä suuttuu, kun toinen kehuu jotakuta).)



Itse huolestuisin omasta mielenterveydestäni jo, jos huomaisin edes ajattelevani päivittäin tai viikottain näitä asioita. Nykyisen mieheni kanssa olen kärsinyt parista mustasukkaisuuden puuskasta ja vaikka ne eivät varmastikaan ylittäneet mitään yleisiä sairaalloisuuden rajoja, niin en todellakaan pitänyt siitä, mitä mustasukkaisuus teki ihan vain oman pääni sisällä ja millaiseksi se muutti minua, joten itse väitäisin, että mitä vähemmän mustasukkaisuutta sitä parempi.

up

Esim. pistokokeita ravintolassa, kyttäämistä joka paikassa, yhtäkkisiä sekopäisyyskohtauksia, niin ettei toista tunnista samaksi ihmiseksi, joka äsken oli vieressä, huorittelua, puhelin kuulustelua onko ravintolassa miehiä paikalla, mies siivoustarvike esittelijän peruutus salaa yms. yms. Ihan kaksi eri persoonaa samassa ihmisessä. Ei ole edes oma mieheni, vaan miespuolinen kaveri, harmi kun on muuten niin mukava ja " kiltti"