Mitä mieltä? Kerronko miehelleni, että olen ihastunut toiseen? Asia vaivaa mieltäni todella!

Älä ainakaan tässä vaiheessa. Jostakin muusta asiasta, langanpäästä, on parempi aloittaa saadaksesi takaisin " that old feeling" .



Mieti itse, jos miehesi sanoisi sinulle jotakin vastaavaa? Kertomalla ihastuksestasi liittosi on entistä suuremmissa vaikeuksissa. Tietenkin.

ja en ole vain ihastunut vaan totaalisen rakastunut tähän toiseen mieheen. Minä en aijo kertoa miehelleni mitään. Tunnen mieheni ja siitä tulisi vain aivan kamalat ongelmat.

Onko tämä toinen mies myös ihastunut sinuun? Onko teillä suhde vai onko sinulla vain yksipuolinen ihastus?

siinä ei tapahdu muuta kuin miehesi pahoittaa mielensä, ja saattaa jatkossa epäillä uskollisuuttasikin tms. Ehkä ajattelet, että sanomalla tunteen ääneen, se jotenkin muuttuisi (ei muutu)...



Neuvoisin panostamaan miehesi ja sinun väliseen suhteeseen, niin kuin olette puhuneetkin, juttelemaan tunteistanne (muilta kuin tältä osin), tekemään asioita yhdessä jne. Ihastuksesi on todennäköisesti vain reaktio läheisyyden ja romantiikan kaipuuseesi, ja sitä pitäisi etsiä edelleenkin kotoa eikä muualta.

Minulla ei siis ole mitään suhdetta toiseen mieheen, mutta tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. En tosin usko, että se on hänenkään puoleltaan mitään vakavaa. Itse asiassa olen joskus aikaisemmin kertonut miehelleni, että minulla on pientä vipinää tämän tyypin kanssa. Silloin mies suhtautui aika rennosti. Hän tuntuu luottavan minuun eikä ainakaan näytä mustasukkaisuuttaan. Mutta on ihan totta, ettei " koko totuudenkaan" kertominen välttämättä auttaisi tunteisiin ollenkaan.



ap

Vielä jokin aika sitten olisin ihmetellyt kovasti miten joku voi ihastua toiseen, kun on oma mies... Jostain syystä se toiseen ihastuminen sitten sattui omalle kohdallekin vaikka omassa suhteessa periaatteessa kaikki ok.

Tiedän, että ihastukseni kanssa tunteet ovat molemminpuolisia, mutta mitään ei ole tapahtunut välillämme... yritän vain viilentää itseni ettei mitään tapahtuisikaan!!! Tämä on henkisesti yllättävän rankkaa.

Miksi haluat satuttaa häntä? Mitään hyvää et kertomalla saavuta.

Minun ratkaisuni oli se, että kerroin asiasta sitten, kun se ihastus oli laimentunut. Sanoin siis, että olin ihastunut, mutta se on nyt ohi ja that' s it.



Minä myös tunsin pettäväni miestäni henkisesti. Kävimme sen asian läpi siltä pohjalta, että tunteitaan ihminen ei voi määrätä. Toiseen voi ihastua, vaikka olisi kuinka onnellinen omassa suhteessaan. Siitä jokainen vastaa sitten itse, mitä asian suhteen tekee. Mies oli aluksi rajustikin mustasukkainen, mutta ei kuitenkaan vihainen minulle eikä myöskään sille toiselle miehelle. Loppujen lopuksi, kun pöly laskeutui asian ylle, meistä kaikista tuli hyvät kaverit ja vietämme edelleen paljon aikaa yhdessä.



Ei varmaan ole hyvä kertoa, jos tilanne on juuri nyt kovin akuutti. Toisen on inhottavaa miettiä, että mitähän tuon päässä nyt liikkuu, ajatteleeko se sitä miestä, soitteleeko, meilaileeko... Kerro sitten, kun olet saanut asiat omassa päässäsi järjestykseen - jos sinusta tuntuu, että pitää kertoa.

äläkä kerro miehelle.

Minua vaivaa tosi paljon se, etten pysty olemaan miehelle elämästäni täysin rehellinen. Tämä asia on välissämme, eikä mies tiedä mitä minulle oikeasti kuuluu. Haluaisin takaisin entisen avoimen ja rehellisen suhteen.



Lisäksi ihastus on osittain seurausta oman tunnesuhteemme väljähtymisestä. Olen yrittänyt puhua miehelle tarpeistani, mutta ihan kuin hän ei täysin ymmärtäisi niiden syvyyttä. Jos kertoisin tämän " ikävän tosiasian" , tajuaisiko hän asian jotenkin paremmin...?



Ymmärrän kyllä nuo teidän pointtinne oikein hyvin. Olen toisaalta ihan samaa mieltä. Ja toinen puoli minusta on sitten tätä toista mieltä.



ap

Vierailija:

Ei varmaan ole hyvä kertoa, jos tilanne on juuri nyt kovin akuutti. Toisen on inhottavaa miettiä, että mitähän tuon päässä nyt liikkuu, ajatteleeko se sitä miestä, soitteleeko, meilaileeko... Kerro sitten, kun olet saanut asiat omassa päässäsi järjestykseen - jos sinusta tuntuu, että pitää kertoa.

Olen tätä harkinnut, mutta en tiedä pääsenkö tunteesta noin vain eroon ja milloin.

ap

Ja mitä suhde edes on ilman rehellisyyttä ja avointa keskustelua?

Sehän nyt olisi hölmöintä mitä voit tehdä, jos oikeasti haluat säilyttää välisi mieheesi hyvänä. Ihastuksia tulee ja menee, ihastele tämä loppuun asti, sitten palaat ajatuksissasikin takaisin miehesi kainaloon.

Meillä ainakin tuo tilanne, siitä kertominen ja siitä seurannut pienimuotoinen kriisi tulivat tosi tarpeeseen. Olemme eläneet yhdessä hyvin tasaista, onnellista elämää lähes 15 vuotta. Ihastumiseni johtui ikäkriisistä (kolmekymppisen) ja jonkinlaisesta ahdistumisesta tavalliseen arkielämään. Elin ajatuksissani tämän toisen miehen kanssa ihan omissa sfääreissäni.



Kuinka hyvin sinä ja miehesi pystytte keskustelemaan? Me puhuimme ja puhuimme tuon tapauksen jälkeen ilta- ja yökausia kaikesta parisuhteeseen ja yhteiselämään liittyvästä: uskollisuudesta, rehellisyydestä, sitoutumisesta, tunteiden muuttumisesta, siitä, kuinka paljon tässä on pelissä, seksistä, intohimosta... Emme olleet puhuneet suhteestamme sitä ennen vuosikausiin, vain pyörittäneet normaalia perhearkea.



Paljon riippuu myös miehen itsetunnosta: kokeeko hän itsensä uhatuksi tilanteessa. Ja pystytkö olemaan loppuun asti rehellinen, ts. et ole tehnyt mitään sellaista, josta et sitten voisikaan kertoa tai josta pitäisi valehdella. Minun omatuntoni oli siinä mielessä puhdas, joten kertominen oli helppoa.



Meille tuo juttu oli minun mielestäni tarpeellinen tuuletus ja tunteiden raikastus. Uskon, että säästyimme sen ansiosta joltain paljon pahemmalta. Olen huomannut lähipiiristäni, että varsinkin miehet ovat tosi helposti tunteidensa vietävinä. Nyt me olemme oppineet, että maailmassa on toisia ihmisiä, joihin voi ihastua ja joilta voi saada vastakaikua, mutta tällaisten tunteiden vietäviksi ei silti tarvitse eikä kannata heittäytyä.

...että minä kerroin asiasta myös siksi, että tein samalla tyhjäksi itseltäni mahdollisuuden kaikenlaiseen typerään vehkeilyyn. Sellaista olisi saattanut tapahtua, jos tunteet toiseen mieheen olisivat uudestaan voimistuneet. Jouduin todella pidättelemään itseäni, ja koin tilanteen uhkaavana meidän perhe-elämämme kannalta. Miehelle kertominen puhdisti pöydän.

Musta esimerkiksi ihmiset jotka pettämisen jälkeen puhdistavat omaatuntoansa ja pahaa oloansa kertomalla ovat aika raukkoja.



Siis jo pettäminen itsessään on raukkamaista, mutta että pitää kaataa vielä suolaa haavoihin...

Kyllä minä jotenkin tämän asian haluaisin ottaa puheeksi. Onko se sitten nyt vain vähän myöhemmin, en tiedä. Oikeastaan tiedän että tämä juttu loppuu viimeistään puolen vuoden kuluttua, koska sen jälkeen en enää näe toista miestä ainakaan säännöllisesti. Onko parempi odottaa sinne vai ei - sen kun tietäisi.



En minäkään ole tehnyt mitään sellaista mitä nyt en voisi kertoa. Joskus flirtti on saattanut mennä pikkuisen yli rajan ja se kolkuttaa omaatuntoani, mutta tuskin nyt joka tapauksessa alkaisin yksityiskohtia kuvailemaan miehelle.



ap

mutta kyllä minusta tämä ihastus johtuu osittain myös mieheni käyttäytymisestä. En ole saanut häneltä kaipaamaani huomiota, joten etsin sitä muualta. Tämä on siis osasyy ihastukseen, ei koko totuus. Enkä tarkoita tällä, että mies olisi minun käyttäytymisestäni vastuullinen. Tietenkin minä olen vastuussa siitä, miten reagoin eri tilanteissa. Mutta kyllä minä varmasti haluaisin tietää, jos mies kokisi tarvetta etsiä huomiota muualta kun minä en tajuaisi sitä antaa.



ap

Silloin meidän olisi pitänyt hakea ammattiapua. Nyt selvisimme omin voimin.



Oikea pettäminen on ihan eri juttu. Sellainen satuttaa jo niin pahasti, että siitä ei noin vain juttelemalla selvitäkään. Itse aion ainakin elää niin, että en joudu pähkäilemään, mitä tehdä oman pettämiseni kanssa. Toisen tekemisistä ei tietenkään voi mennä takuuseen: aikuinen ihminen päättää itse tekemisistään ja kantaa niistä vastuun.



Ja se, kun kerroin ihastumisfiiliksistäni, latisti ne tunteet saman tien lähes nollille. Tuli selväksi, että en ikimaailmassa halua loukata rakasta miestäni ja lasteni isää jonkun " ihanan" vieraan miehen takia. 9

Sain aivan sattumalta selville, että mies oli " ystävystynyt" erään työkaverinsa kanssa. Ystävyyttä oli jatkunut 1,5 vuotta minun tietämättäni. Pikku hiljaa armottoman kiertelyn, kaartelun ja valehtelemisen jälkeen selvisi, että mies oli/oli ollut ihastunut tähän työkaveriin. Minua loukkasi suuresti se, että mies puuhaili tällaista minun tietämättäni ja yritti asian paljastuttuakin valehdella jutusta ummet ja lammet. Jäi sellainen olo, että juttu on tosi paha, kun siitä pitää noin kovasti valehdella, ja hän haluaa pitää siitä kiinni, kun ei kerro totuutta. Minä olisin todellakin halunnut, että hän olisi kertonut minulle asiasta aiemmin; silloin se ei olisi ollut niin vakavan tuntuista.

Toivoisin kyllä että mies kertoisi, jos ihastuisi häiritsevässä määrin toiseen. Pikkufiiliksistä en odota raportointia, enkä tee sitä itsekään.



ap