Björqvistit sai Liisan lapsettomuushoidoilla väärään aikaan

Luonto ei ole tarkoittanut kaikkia lisääntymään. Tämäkin lapsi on saanut surkean elämän omassa kodissaan tunnekylmien ihmisten kanssa.



Mies oli Paulaa kohtaan väkivaltainen kymmenen vuotta.



Äiti heräsi miettimään eroa vasta siinä kohtaa kun lapsen kaulalla oli mustelmat. Kerran aiemminkin oli joku selittämätön mustelma.



Lapsi apaattinen, ei osaa näyttää tunteitaan, ei edes itkeä. Huonot geenit on isältään saanut. Jarmo ollut lapsena samanlainen omiin touhuihinsa uppoutunut.



Väkisin tulee mieleen autismin muoto asperger, mitä mieltä muut.



Mies on ollut täysin dominoiva ja nujertanut henkisesti Paulan, ottanut hänestä yliotteen.



Lukekaa tuota juttua. En jaksanut kokonaan mutta kaikki todistajalausunnot kyllä luin. Kursiivilla Jarmo B:n omat kommentit. Jos koira ei olis tullut huoneeseen niin Paula olis elossa. Uskokoon ken tahtoo.



Toivon totisesti ettei tuo Liisa tapaisi enää koskaan isäänsä, saisi terapiaa ja rakastavan kodin.



Joskus sitä miettii että kuolemanrangaistus pitäisi sallia ja sen paikka olisi tässä.