Auttakaa mua!!!!! Surua...
Ystäväni on menettänyt molemmat vauvansa, toinen kuoli muutama viikko sitten ja toinen muutama päivä sitten, raskaus oli jo loppusuoralla :( Millä voin auttaa ystävääni, ei löydy sanoja, mullakin vaan lohduton suru. Tuntuu typerältä tännekkään kirjoittaa, mutta osaako joku neuvoa mitä teen tai sanon? Tietääkö joku kaunista runoa tai jotain? Elämä on epäoikeudenmukaista :(
Kommentit (6)
enkelihahmon, kovan tai pehmeän ja laitan jonkun kauniin runon, kun vaan löytäisin sellaisen. Itseltäni kuoli vauva masuun kaksi vuotta sitten viikolla 16. ja minulla ei jäänyt hänestä mitään konkreettista, käsin kosketeltavaa muistoa, ajatukset kyllä elävät. Itse olisin ehkä kaivannut jotain muistoa. ap.
on tekoja. Menet hänen luokseen ja vaikka siivoat, teet ruokaa, hoidat muita lapsia (?). Ystäväsi on varmasti niin rikki, että hyvä jos jaksaa suihkussa käydä, eli varmaan juurikaan mitään tahtoisi/jaksaisi tehdä. Tuo muistoesine olisi varmasti kaunis juttu, mutta ehkä vielä on liian aikaista .sellaiselle. Haavat ovat vielä ihan auki ja tuska käsinkosketeltavissa.
Se otti koville. Äitini antoi mulle kultaisen enkeliriipuksen, jota kannan kaulallani ketjussa koko ajan. Muistona vauvasta, joka odottaa taivaassa. Voimia!
Laita vaikka se runo tms kehyksiin niin se voi myös olla esillä. Olen myös jossain nähnyt ihan älyttömän ihanan kehyksen, jossa oli alareunassa enkeli kohokuvana. En vaan nyt saa päähäni, että missä se on ollut :/
t. se joñka kaverilta myös vauva kuollut
talletin jokaisen kortin ja kirjoitin ylös jokaisen tekstiviestin ja jopa puhelinvastaajaan jätetyn surunvalittelun.
Tärkeintä on, että otat yhteyttä. Älä pelkää. Vilpittömän ystävän tunnistaa kyllä.
Voit vain kuunnella ja sanoa, että olet aina tukena, kun ystäväsi tukea tarvitsee.
Ja hyvin suuri asia minkä voit tehdä on se, ettet unohda! Minun t uttavaltani on myös kuollut vauva ja hän sanoi, että ärsyttää todella se, että kukaan ei enää parin viikon päästä muistakaan sitä kuollutta vauvaa. Kukaan ei käy haudalla jouluisin ja lapsen syntymä-/kuolinpäivänä. Ja kaikki muut tuntuvat ajattelevan, että koska he eivät enää muistele lasta niin miksi vanhemmatkaan enää surevat.
Älä päästä suustasi sammakoita: toisaalta hyvä näin... sehän olikin niin pieni/vammainen... onhan teillä muut lapset...
Ole mielummin hiljaa, kuin lauot mitään typeryyksiä :)
Ja aina ei tarvitse muutenkaan puhua. Vain pelkkä läsnäolokin voi olla suuri apu.
Osanotot!