Mitä tuttavasi lastenhoito- tai kasvatustapaa olet ihmetellyt tai jopa kauhistellut?

vanhemmat antavat lapselleen lähinnä vain sitä ruokaa, mitä lapsi suostuu syömään. eivät jaksa opettaa syömään muuta.

ja sitten yhtäkkiä hermostutaan ja annetaan tukkapöllyä huonosta käytöksestä.

...myös oman lapsen tapa ottaa kaverilta leluja kädestä, on samaista " leikkiin osallistumista" . Auta armias, jos on käymässä toisinpäin eli joku on siltä omalta mussukalta ottamassa jotain, niin tulee napakat sanomiset =(



Lapsen varjeleminen pettymyksiltä. Minusta vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Ei voi ymmärtää siloittelua!

Hän on omasta mielestään Maailman Paras Äiti ja jaksaa tästä myös paasata.

Tosi asiassa heillä on kaksi maailman helpointa lasta, jotka eivät ole koskaan edes öisin heräilleet. Aina kun me käydään siellä niin kumpikin katselee vain tyytyväisenä.

Tietysti syövätkin hyvin kaikkea mitä tarjotaan.



Omat lapseni ovat vaikeampia tapauksia, jo raskauksissa oli paljon ongelmia. Nukkuminen ja syöminen on meidän kummallakin lapsella ollut vaikeaa, ja nyt esikoiselta löytyikin suolistosairaus joka selittää aika paljon hänen käytöstään.

Koko ajan on koskenut kovasti :(



Joka tapauksessa tämä Maailman Paras Äiti ei voi ymmärtää sitä, että olen joskus niin väsynyt etten muista mikä päivä on, ja muistaa aina antaa niitä Maailman Parhaita vinkkejään minulle. Huoh....

Yritän silti jaksaa häntä kun on muuten mukava ihminen.

pettymyksiä. Niitä tulee ihan muutenkin. Vanhempien pitää opettaa käsittelemään pettymyksiä. Vanhempien tärkein tehtävä on rakastaa lastaan EHDOITTA.

Vanhemmilta tuntuu kadonneen sekä maalaisjärki että kohtuus. Osin touhu muistuttaa jopa kiduttamista (kuten 2-vuotiaan valvottaminen väkisin). Lasta myös jätetään viikoiksi hoitoon isovanhemmille, koska " vanhemmilla on omakin elämä" .



Ja kasvatustieteen ammattilaisista siis tässä kyse.

Ei siitä varmaan mitään kauheeta hattaa lapselle ole, mutta musta se on jotenkin kolkkoa.

Meidän pitäisi tukea toisiamme, ei haukkua selän takana!

...kaiken aikaa. Ymmärrätkö pointin? Se on aina lapselle pieni pettymys, kun häntä rajoitetaan. Pysähdypä oikein miettimään!



6

ja iltapalaksi pullaa/keksiä tai vanukkaita. Ruoka-aikaan ei tarvitse syödä, vaan aina voi ottaa välipaloja. Pöydästä saa poistua heti, kun siltä tuntuu, vaikka ruoka olisi kesken.



Kylässä saa sotkea mielettömästi, kukaan ei katso perään.



Vanhemmat tupakoivat (jopa lapsen vieressä).

Olin itsekin jo laittamasa liudan asioista, mutta enpäs laitakaan. Menen ennemmin peilin eteen ;) Tosin sitäkin tulee tehtyä ihan liian usein, vaikka olen varmasti riittävän hyvä äiti jo näinkin. Toisaalta eihän vanhemmuudessa voi kasvaa, jos ei koskaan pysähdy (eikä toisaalta silloinkaan, jos jatkuvasti kyntää...).

Jos toimii lapselle haitallisesti niin kyllä jumalauta pitääkin syyllistää!

Vierailija:

Meidän pitäisi tukea toisiamme, ei haukkua selän takana!

Lapselle syötetään jäisiä pakaste ranskanperunoita, kun tykkää niistä. Sama lapsi saattaa syödä aamupalaksi pussin irtokarkkeja tai nakkipaketin, kun ei muuta suostu syömään. Ikää vajaa 3v.



Lapsille puetaan vaatteita, joissa ikitahroja, ISOJA siis. Mutta näiden lisäksi myös rapisevia tuoreita ruokatahroja. Kiva kun ne rutisee ja murenee syliin lasta nostaessa.

Kukin kasvattakoon lapsensa miten parhaaksi näkee, mutta julma lasta kohtaan ei tarvitse olla. Siinä tapauksessa lupaan kyllä räksyttää tällaisten vanhempien selän takana ja päin näköäkin.



Olinkohan nyt 9

Niin meidänkin 5 vuotias nappasee muutaman, ennenkuin uuniin laitetaan.

Hänellä on vain yksi lapsi. Hän on jättänyt lapsen yksin kotiin kuusivuotiaasta lähtien. Tämän lisäksi tämä lapsi saa liikkua yksin bussilla ja käydä kaupassa. Kun tämä äiti tekee minulle kutsun, hän sanoo aina, että ilman lapsia. Eli hän ei halua yksinkertaisesti olla lasten kanssa. Hän ei halua tulla meillekään lapsen kanssa, vaan mieluummin jättää hänet kotiin, vaikka minulla olisi lapsia, joiden kanssa tämä yksi lapsi voisi leikkiä.

Vauva oli sylissä :(

parin päästä saatetaan syöksyä tukistamaan tai antamaan luunappi ja huutamaan lapselle. Ja äidin mukaan kyse on vain siitä, että lapsi on niin jääräpää eikä usko, jos ei tukista. " Ei kaikki lapset ole samanlaisia ja usko niin helpolla."



Ei takuulla uskokaan, kun lapsen kannalta topiminnassa ei ole mitään ennustettavuutta.

Minusta on ikävä muotoilu tuo, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Siinä on vähän semmoinen perisynnin maku.. Lapsessa on jotain pahaa, joka pitää saada suitsittua. Itse mieluimmin pyrin näkemään itseni yhteistyössä lapsen kanssa. Opetan lapselle maailmassa elämistä. Ja siihen kuuluu pettymykset, joita generoi erilaiset asiat.

- Kouluikäinen lapsi jää kaverinsa luokse vaikka pitäisi tulla kotiin tekemään läksyt. Vanhemmat soittavat perään, mutta lapsi lyö luurin korvaan ja sammuttaa kännykkänsä. Tämä toistuu lähes päivittäin. Vanhemmat eivät keksi mitään ratkaisua tilanteeseen, vaan alistuvat sitten lapsen päätökseen. En tiedä itkeäkö vaiko nauraa...



- Pienelle tytölle puhutaan ainoastaan täydellistä kirjakieltä. Toki kohtelias puhetapa on hieno asia, mutta tässä asiassa on ehkä menty liiallisuuksiin, sillä tyttö ei kunnolla ymmärrä tavallista puhekieltä. (ovat pääasiassa omissa oloissaan, eli tyttö ei ole paljonkaan kuullut muunlaista puhetta joten tietysti se kuulostaa oudolta)



- Lastenhuoneeseen telkkari ja järjetön kasa leluja (lähes päivittäin lisää uusia), jotta lapset eivät tule pois huoneesta häiritsemään vanhempia. Samat lapset ovat vähintään viikoittain yökylässä mummulassa, mikä tosin tässä tapauksessa on mielestäni vain hyvä asia...



- Eräässä perheessä pojalle äiti puhuu aina, että vain isi osaa tehdä sitä ja tätä, ei me naiset osata. Ja toisessa perheessä tyttö painetaan väkisin prinsessamuottiin, hänelle ostetaan ainoastaan prinsessa vaatteita ja prinsessa leluja ja luetaan prinsessa satuja jne. jne. Ja sitten aikuisena ihmetellään miksei ole tasa-arvoa...



- Kauheita ovat myös ne vanhemmat, jotka kilpailevat siitä kenen lapsi osaa ensimmäiseksi ja parhaiten mitäkin. Tästä on sitten nähty erilaisia variaatioita pikkuvauvan unikouluttamisesta (eli siis jätetään pieni vauva huutamaan yksin pinnikseen, jotta oppisi nukkumaan) kolmevuotiaan päivittäisiin kirjoitus- ja lukuharjoituksiin.