Mitä teen? En jaksa enää. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen.

Auttaisiko mitään jos purkaisit ajatuksiasi täällä? Tuli ihan mieleen tekstistäsi oma ahdistukseni kun esikoinen oli pieni.. Kaikki ihasteli miten ihana perhe meillä on, ja itse olin nääntynyt ja väsynyt siihen kaikkeen (siis hetkellisesti).

T. Äiti ja kaksostytöt 2 v ja poika 8 kk

Eikö ongelmaan olisi olemassa ratkaisua?



Kannattaa keksiä sellainen ennen kuin satutat itseäsi tai lastasti.



T. yksi, jolla pää on hajota, mutta joka onneksi on nyt löytänyt asiaan (oman ajan järjestämiseen) ratkaisun :).

Vierailija:

T. Äiti ja kaksostytöt 2 v ja poika 8 kk

Onko sillä mitään väliä onko lapsia 1 vai 10? Jokainen tarvitsee omaa aikaa ja omaa tilaa. Ja jos sitä ei saa ei jaksa sitä yhtäkään, jos taas saa, niin pyörittää vaikka millaista huushollia!

Toivottavasti kasvatat lapsistasi empaattisempia kuin mitä itse olet.

Tiedän tunteen, niitä tulee aika ajoi itse kullekin, olipa lapset sitten minkä ikäisiä tahansa.

Kerro jollekin läheiselle, tai vaikka naapurille tilanteestasi, joskus sitä apua tulee ihan yllättäviltä tahoilta ja se jaksaminen kun on joskus niin pienestä kiinni!

Käytännössä minun ei pitäisi olla. Seurustelemme lapsen isän kanssa. (Lapsi siis 7kk). Miehelläni on oma asunto ja minulla ja pojallamme oma. Tilanne on toivoton. Istun aina täällä kotona lapsen kanssa ja odotan, odotan,että mies suvaitsisi kiireiltään auttaa minua. Hän ei käy töissä, vaa on tyhjäntoimittaja kakara, joka ei tajua sitä todellisuutta, että hän on nyt perheen-isä. Ei ymmärrä, että hänen tulisi ihan yhtä pljon hoitaa poikaansa, kun ei käy edes töissä. En ikinä saa olla edes silloin rauhassa, kun hän on täällä, vaan saan koko ajan olla vahtimassa, ettei vauvalle tapahdu mitään, kun ryömiskelee ympäriinsä. Mies aina lupaa, että huomenna hän hoitaa, huomenna, huomenna.... Aina tulee silti jotain, että pitääkin mennä tekemään joku juttu, pitää mennä kotiin siivoamaan, pitää mennä hoitamaan asioita, pitää pitää ja pitää... Vaikka todellisuudessa ei sitten oikeasti saa mitään aikaisesti. Hän on väsynyt, hän, hän ja hän... En nyt poikamme vaativuiudesta tiedä. Varmaan ihan normaali vaavi, tosi vilkas kyllä ja määrätietoinen. Mutta minä väsynyt pettymiseen ja jatkuvaan odotteluun ja siihen, että minun pitää aina jaksaa ja oola iloinen...

Kyllähän sinua jo auttaisi, jos mies edes YHDEN päivän hoitaisi vauvaanne! Saisit edes hetkeksi hengähtää.. Mitäs jos vain joku päivä viet lapsen isälleen, ja sanot hakevasi illalla/seuraavana aamuna? Uskotko että silloin ottaisi hoitoonsa?

Tulen kohta takaisin, jos jotain kiinnostaa keskustella... ap

Mutta menen nyt ja tulen kohta takaisin. ap

Eikös jotain sellaista apua ole saatavilla, mitä ovatkaan, kotiavustaja vai kodinhoitaja...?

Tai voisiko ensikoti auttaa? Tietääkö kukaan näistä tarkemmin?

Mummit, kummit, sisarukset? Kyllä sinä ihan selkeästi olet stressaantunut ja tarvitset vähän omaakin aikaa. Jos vain tiedät jonkun ihmisen johon luotat lapsenhoitajana, niin kysy ihmeessä!



Olethan kertonut miehellesi, että olet väsynyt ja turhaantunut tilanteeseen? Tilannetta tarkemmin tuntematta hankala sanoa, mutta tuntuisi, että miehesi (kuten miehet yleensäkään) ei välttämättä tajua, että kun sanot olevasi väsynyt, olet OIKEASTI väsynyt!



Minäkin joudun tästä menemään unille, mutta vastaa kunhan pääset koneelle, tulen vielä huomenna lukemaan ketjuasi. Voimia!

Minulla on 7 lasta, kolmet kaksoset ja yksi erityislapsi. Kaikki alle kouluikäisiä. Enkä kaipaa omaa aikaa enkä valita. Olen parempi kuin sinä tai kukaan muu!!!!

Tuntuu vaan siltä, että en haluaisi sotkea ketään viranomaisia tähän, enkä ketään vieraita. Tuntuu, että en vain jaksa sellaista nyt tähän. Siskoni on raskaana ja käy töissä, joten aika huono sinänsä. Äitini on aika mielenvikainen, vaikka häntä rakastankin, niin hän ahdistaa minua jotenkin niin paljon. Joo ja mies ei todellajkaan tajua missä mennään. Itsekäs ja lapsellinen, ku on ja kuten jo sanoin, ei ole ikinä hoitanut vauvaa niin kauan,että tajuaisi, että mitä se todella on, kun hoitaa yksin vauvaa. Hänellä on jotenkin sellainen käsitys, ettei ole niinkään vastuussa vauvasta, koska ilmoitti jo heti raskauduttuani, että olisi parempi tehdä abortti, koska hän ei ole valmis. Haluaa silti olla yhdessä, eikä erota. Lapsi on siis minun syytäni, koska en tehnyt aborttia. vaikka hän rakastaa todella paljon poikaamme, niin hän ei tajua silti, että mitä se vastuu todella on. On vaan kiva aina välillä vähän leikkiä lapsen kanssa, mutta todellinen hoitaminen jää minulle, koska hän aina järjestää asiat niin,että hän on aina päivisin jossaiin ja minä olen pojan kanssa. Ai niin. Minulla ei ole enää sen jälkeen ollut ystäviä, kun sain lapsen, koska heillekin paljastui vasta lapsen syntymisen jälkeen, että mitä se todellisuudessa tarkoitta, kun minusta tuli täiti, enkä ole enää niin vapaa tekemään, mitä huvittaa. Kyllä silloin ennen vauvan syntymää luvattiin, että saan kyllä sitten heiltä apua ja en todellakaan ole yksin. Ei minun tarvitse murehtia, koska en jää yksin. Paskan marjat....

Oletteko väleissä? Voisiko hän auttaa sinua? Mummo saattaa olla kovinkin otettu jos pyydät apua.

ni voin auttaa..

minulla on kolme vuotias poika itsellä, jonka uhma alkaa helpottaa.

Minä tykkään vauvoista ja samoin poikani, että ihan ilokseni voisi hoidella lastasi...

Hän sitäpaitsi itse hakkasi omaa poikaansa koko lapsuuden ajan. En oikein haluaisi vauvaa hänelle hoitoon, vaikka en uskokaan, että tekisi mitään pahaa. Muttajotain karmivaa siinä eukossa on. Vaikka onkin muuttunut niistä ajoista paljon, kun pieksi miestäni.

Ja tämä ei taatusti ole provo.

Minun täytyy muuten taas mennä, poika itkee. Palaan taas kohta...