Lue keskustelun säännöt.
Halusin kolmannen lapsen, nyt odotan ja alkoi pelottamaan! =/
15.05.2007 |
Odotus on ihan ihan alussa vasta, että eihän sitä tiedä miten tässä käy.. Mutta siis kolmatta lasta toivoin todella paljon, miehelle puhuin toiveestani ja sitten sain häneltäkin myöntyvän vastauksen ja kävin kierukan poistattamassa. Nyt, ekan yritys kierron jälkeen menkat hieman myöhässä ja testi näytti plussaa! Hirveän nopeasti!
Tuntuu, että paniikki iski juuri nyt!! Meillä lapset kohta 7v ja 2,5v, mulla vakituinen työ lyhennetyllä tuntimäärällä. Näidenkin lasten kanssa joskus on helisemässä... esikoinen uhmaa ja kuopus on kamalan vilkas vilpertti.
Onko tämä vain alkuhysteriaa/paniikkia?? Ajattelin jotenkin, etten todellakaan heti tule raskaaksi, tyyliin " eihän sitä tiedä milloin tärppää, aletaan nyt kuitenkin jo yrittämään" ...
Toisaalta olen onnellinen, toisaalta en... höh! =/
Kommentit (7)
ellei satu olemaan sairas tai kamalalla temperamentilla varustettu. Mutta isommat lapset kasvaa silmissä ja hitsaantuu kiinni toisiinsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelotti todella koko raskauden, mutta onneksi lapsi oli terve ja maailman ihanin.
Hyvin kaikki menee ja ei elämä ole yhtään sen vaikeampaa kolmen kuin kahden kanssa. =)
Itse neljännen haluaisin, mutta mies ei ole vielä täysin lämmennyt ajatukselle... ehkä piakkoin... =)
12 viikkoa täynnä kolmennen odotusta ja pelottaa! Yksi syy taitaa olla alkuraskauden väsymys ja pahoinvointi jonka takia arki näiden kahdenkin kanssa on ollut viime aikoina tosi raskasta. Välillä mietin että miksi oi miksi olen ylipäänsä halunnut kolmatta kun olisi voinut päättää että lapset ovat nyt tässä ja alkaa vähitellen taas elää omaakin elämäänsä.
No, turha rutista enää, kyllä me jaksetaan kun on pakko. Kymmenen vuoden päästä muistellaan kaiholla raskaus- ja pikkulapsiaikoja ja ollaan ikionnellisia kolmesta lapsestamme. On se aina vaivan arvoista kuitenkin.
Meillä myös tärppi tuli samantien joten siksikin on ollut turhan vähän aikaa tottua ajatukseen. Noita kahta aikaisempaa on ehditty toivoa enemmän.
kuin vahingossa pistettyä alulleen.
ja onhan sitä syytäkin pelätä, kyllä se perhekuvio aina jotenkin mullistuu uuden vauvan myötä. Minulle kolmas raskaus tuli ei-toivottuna (mies oli innoissaan) ja aluksi toivoin keskenmenoa. Kahdessa lapsessa oli enemmän kuin tarpeeksi. Luulin, että totaalisesti repeän kolmen lapsen kanssa. Läheltä on pitänyt monta kertaa, mutta ei suinkaan nuorimman takia, päinvastoin. Kuopus on on ihanuudellaan pelastanut minut vanhemmuuden epätoivosta monta kertaa, kun vanhemmat lapset ovat rassanneet katkeamispisteeseen.
Luota siis siihen, että hyvin käy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kolme lasta, nyt 11v, 7v, ja 4v. Esikoispoikani sen erittäin hyvin kiteytti, kun kuopus syntyi - " nyt ei tarvi mennä kylään leikkimään, vaan meitä on kotona tarpeeksi" :) Pitävät toisilleen seuraa, opettavat toisiaan ja leikkivät edelleen kivasti keskenään, vaikka esikoinen nyt alkaa pian olla aika iso.
Kolmas raskaus on nyt rv 28 ja mielessä myllertää koko ajan pelko siitä, että kuinka se arki kolmen lapsen kanssa tulee sitten menemään... Esikoinen täyttää syksyllä 5 ja kuopus on nyt 2. Kovasti halusin kolmatta jossain vaiheessa ja päätimme yrittää lasta nyt, koska elämäntilanne on siihen sopiva (olen jo valmiiksi kotona). Mutta nyt tuntuu, että välillä on jo voimat lopussa näiden kahden jo olemassaolevan lapsen kanssa...
Mutta toisaalta uskon siihen, että voimia tulee tarpeen mukaan lisää ja selviämme ihan hyvin. Vauva kasvaa nopeasti ja loppujen lopuksi kaikki unirytmi- sun muut asiat yleensä järjestyvät muutamassa kuukaudessa.
Voimia meille kummallekin ja muillekin samassa tilanteessa oleville! Toivottavasti raskautesi jatkuu hyvin!