Onkos matkatyöleskiä paikalla?

...rienaa minusta niitä, joiden puoliso on oikeasti kuollut. Joskus ihan oksettaa, kun puistossa joku äiti meuhkaa olevansa leskenä koko illan (mies iltavuorossa). Vieressä saattaa kuunnella ihminen, joka on oiekasti menettänyt puolisonsa lopullisesti.

Arki menee ku ottaa sen pään ettänäin nyt vaan on...mutta joakus kyl suututtaa ja väsyttää ja ja ja...plääh...ei ainakivaa todellakaan!!!

Äijä huitelee ympäri maailmaa kaksi viikkoa kuukaudesta (keskimäärin) ja kokoajan tulee uusia asiakkaita hevon vitun jeerasta.



Saisi vaihtaa jo johonkin sellaiseen duuniin missä ei noin usein reissata. Lapset on aika kovilla kun on isää ikävä.

Mutta meillä sen verran eri tilanne, että matkustelu ei ole säännöllistä. Nyt mies on kaksi viikkoa kotona, mutta juuri oli 3vk amerikassa ja on reilun kahden viikon päästä lähdössä viikoksi ensin saksaan ja sitten vajaan viikon kotonaolon jälkeen viideksi päiväksi brysseliin...



Risoo se välillä mutta onneksi mies on välillä ihan 8-16 työssä kotisuomessakin niin on normaalisti kotona. Muuten varmaan en jaksaisikaan kun on 2v5kk poika ja rv31.

kyllähän se välillä rassaa niin h-tisti olla aina yksin se arjenpyörittäjä. Varsinkin jos ollaan kipeinä. Muuten tähänkin on jo niin tottunut, että välillä on miehen lomien aikaan hermot kireällä. Sotkee niinku rutiinit... ;) Ap siis täällä.

puoli, ettei tarvitse kaupassa kauheesti miettiä, onko varaa esim. suklaamuniin... ;))

Kotiin tullessaan vaan huomaa sitten että on uudet verhot ikkunassa tms.

Ei todellakaan tarvii miettiä onko varaa suklaamuniin...senku ottaa ihan reilulla kädellä muksuille ;))))

Jotenkin sitä tulee enempi herkuteltua silloin kun mies on poissa.

itseään niillä herkuilla. Varsinkin iltaisin on ihana katsoa yksin ihan mitä ohjelmaa haluaa ja mässätä. Mulla on kyllä päivät niin täynnä työtä, ettei ainakaan läskiksi ehdi. Mutta tervetuloa vaan mukaan kaikki matkatyöläskitkin! Hyvät naurut muuten sain, oot hassu! ;))

Päivisin ei kyl paljon kerkee persettä penkkiin laskea et hoikkana pysyy vaik joskus iltaisin lipsuukin... :))

Mä olen huomannut että vaikka aikoinaan aina sanoin ettei musta ole matkamiehen vaimoksi, niin nyt huomaan tarvitsevan sellaista.

Jos mies on pitkään kotona niin ahdistun. Mä huomaan että olen meillä se joka pyörittää arjen ja mies tavallaan sotkee mun kuviot. En kestä sitä että toinen istuu tietokoneella kun itse teen kaiken, mutta sitten kun mies on poissa niin ei yhtään harmita tehdä kaikkea. Meillä on kolme lasta ja huomaan että kun isi on poissa niin hekin " toimivat" paremmin.

Tottakai tämä arjen pyöritys väsyttääkin, mutta just nyt nautin kun mies on pitkästä aikaa poissa.

meillä kolme muksua ja uhmaikäset vetää isälleen sellasia pultteja että. toisaalta kamala ikäväkin niillä isiä on.



ja joo, tuttua mullekin kun tuntuu että mies sotkee meidän rutiinit kun on kotona.



kysyisin sit vielä sitä että miten teillä tuo henkinen läheisyys? mulla on aina tosi vaikeaa jatkaa vaan siitä mihin jäätiin josmies on paljon poissa. tavallaan pitää tutustella aina uudestaan vaikka on vaan parin päivän reissuilla kerrallaan...

tuntuu että mitä kauemmin on poissa niin sen helpommin miehen pinna palaa. Lapset kun odottaa että isi tulee ja haluaa kertoa kaikki tapahtumat mutta isi ei jaksa keskittyä lapsiin ollenkaan :(



Joskus tuntuu että välimatka ja aika tekee hyvää silleen että on toista ikävä ja haluaakin käpertyä kainaloon. Mutta yleisesti ottaen musta on tullut itsenäinen ja kaipaan aina vaan vähemmän miestä :(

Vaikkei meillä mitenkään huonosti mene, niin silti haluaisin lähteä johonkin lomamatkalle ihan yksin, ilman miestä ja lapsia.

Meillä on aina ollut tilanne se, että ollaan arkiviikot eri paikkakunnilla, joten tilanteeseen todellakin kymmenen vuoden aikana totuttu. Silloin se jälleennäkeminen on aika nahkeaa, jos edellinen viikonloppu on menny huonoissa merkeissä, riidelty tms. Vuosien varrella puhelimessa jauhamiseenkin on kyllästynyt.

Välillä tämä on ihan mukavaa, mutta välillä tuntuu, että vois mies vaihtaa työpaikaa tai työtehtäviä.



Mies on sanonut, että meidän ei tarvi kituuttaa täällä kotona ollessa, eli voidaan shoppailla ja tehdä kaikkea kivaa, mutta ei me yleensä kovin shoppailla. Iltaisin tulee kyllä monesti palkittua itseään jollain herkulla, ja sitten harmittaa, kun ei pääse jumppaan tms.



Nyt, kakan pesulle, välipalalle ja ulos ! Tsemppiä !

mikään avioerokaan ei kyllä tätä mammaa kaataisi. Taloutta tietysti aika paljon, mutta se nyt ei olekaan se tärkein pointti. Väkisinkin säälittää kuunnella äitejä, jotka on ihan hajoamispisteessä kun mies on vaikka yhden viikonlopun pois kotoa. Eihän elämästä koskaan mitään tiedä, hyvä että on tottunut hoitamaan asioita yksinkin. Ja sama täällä, harmittaa todella jos mies makaa sohvalla ja itse joutuu tekemään kaikki asiat. Mut kun se on satojen kilometrien päässä kotoa, ei ajattelekaan tekevänsä itse kaikkea. Mut toisaalta silloin saa tehdä asiat ihan omaan tahtiin ja silloin kun sattuu huvittamaan.

itse käyn arkisin ihan normaalisti töissä ja mun palkka on suunnilleen sama kuin miehellä. Että jos erottaisiin niin mies varmaan joutuis tiukemmalle elatusmaksujen takia.

Joka tapauksessa, tuskin me koskaan erotaankaan. Se vaan että osataanko me olla sitten kaksin kun lapset on isoja? Mun veikkaus on että mulla on omia juttuja ja miehellä omia. Saatetaan lomailla yhdessä mutta kumpikin tekee sitten perillä omia juttujaan. Jotenkin ainakin nyt tuntuu että kasvetaan koko ajan eri suuntiin :(

Mutta ulkopuoliset ovat sitä mieltä että ollaan niin täydellinen aviopari kun ei meillä tapella ja huumoriakin löytyy. Puhutaan paljon, mutta kun se on lähinnä lapsia koskevaa löpinää nykyään. Mutta vois sitä asiat huonomminkin olla.

ihan kohtuullinen, mutta kyllähän ne miehen tulot aika mojovat on. Talous ei eron sattuessa kaatuisi, mutta muuttaisi elämää aika lailla. Kieltämättä tottunut niin leveään elämään, että vaikeaa olisi alkaa rahoja kaupassa laskemaan. Mutta mitä näitä miettimään, ei tässä erota aiota!





t: 19

Meillä mies on paljon poissa työmatkojen takia. Käyn myös itse töissä. En muuten jaksaisi, jos en saisi " toteuttaa" myös itseäni. Eroa en ole koskaan miettinyt. Enkä usko, että miehenikään. Lapset on jo tottuneet tilanteeseen, kun isä on vauva-ajoista lähtien ollut poissa säännöllisen epäsäännöllisesti.