Lue keskustelun säännöt.
Kun nyt tarkastelet itseäsi kasvattajana, huomaatko olevasi äitisi (tai isäsi) kaltainen, niin hyvässä kuin pahassa?
08.05.2007 |
Itse huomaan näin olevan ja se ottaa päähän. Se malli minkä on kotoa saanut on näköjään tosi tiukassa.
Olen samanlainen kuin äitini, hiukan itsekäs ja helposti koen että tuossa ne lapset nyt rassaavat minua eivätkä anna minun olla rauhassa... Muistan aina äidistäni sen kyllästymisen tunteen, inhosin sitä jo lapsena ja nyt huomaan sen itsessäni.
Syytän tästä äitini välinpitämättömyydestä osaksi omia henkisiä ongelmiani ja huonoa itsetuntoani, joka näkyy siinä että teen paljon asioita jotta vaan miellyttäisin muita.
Kommentit (2)
Kamalaa, mutta totta. Kun lapset olivat pieniä panostin todella siihen, että en laittaisi " vahinkoa kiertämään" . Nykyään huomaan luvattoman usein puhuvani äitini äänellä.
Pitäis varmaan vähän tsempata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskin tähän mennessä vain hyvässä. En ihan varhaislapsuudesta muistakaan mitään huonoja kasvatuspuolia. Ne tulivat vasta kun olimme murkkuikäisiä. Äiti käytti marttyyrimaisuutta tehokkaasti hyväkseen ja inhosin sitä! Ja tiedän, että minussakin tuo piirre on olemassa...