Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytyspelkoinen äiti vastaa kysymyksiinne, jos on jotakin kysyttävää?
Kommentit (26)
oliviini jatkaa: kliinisesti synnytykseni ei varmaan ollut juuri mitenkään tavallisuudesta poikkeava, mutta mietin itsemurhaa synnytyksen aikana, koska minulla oli silloin ajatus, että itsemurha on keino lopettaa ne kivut. avautumisvaihe kesti siis vuorokausikaupalla omasta mielestäni, vaikka sairaalan mielestä ei synnytys voi kestää kun maks 24 h.
ap,
olisin iloinen jos kirjoittaisit minulle osoitteeseen
oliviini (at) yahoo (piste) com
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
> Kukaan ei halua synnytysaliín hysteeristä synnyttäjää
tuo lienee totta.
eli olennaista lienee, että sinua hoitava henkilöstö ymmärtää tilanteesi. et siis mielestäni tarvitse mitään erikoismaksuluokan sektiota tai yksityissairaalaa, kun normaalissa sairaalassa saa pelkosektion, kun lääkäri sen tarpeelliseksi näkee. tässä tapauksessa asia lienee melko hyvin perusteltu.
Vierailija:
> Kukaan ei halua synnytysaliín hysteeristä synnyttäjää
tuo lienee totta.eli olennaista lienee, että sinua hoitava henkilöstö ymmärtää tilanteesi. et siis mielestäni tarvitse mitään erikoismaksuluokan sektiota tai yksityissairaalaa, kun normaalissa sairaalassa saa pelkosektion, kun lääkäri sen tarpeelliseksi näkee. tässä tapauksessa asia lienee melko hyvin perusteltu.
Työstätkö pelkoa ja sen taustoja vai uskotko että ongelma hoituu täysin pelkosektiolla?
Sektiossahan on paljon suurempi riski, että vauva kuolee. Minulta kuoli ystävä ja hänen vauvansa, kun kohtu ei kestänyt edellistä sektioarpea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on la lokakuussa. Olen nyt käynyt terapiassa psykologilla sekä terapeutilla reilun kuukauden, ja pelkoni ovat vain pahentuneet.
Tällä hetkellä kärsin jo univaikeuksista, masennuksesta, syömisvaikeuksista, ahdistuksesta yms voimakkaan pelkoni takia.
Olisin toivonut etä pääsisin pelosta yli ja lapsi voisi syntyä alakautta, mutta epätodennäköistä näyttää olevan.
Jos pelosta ei pääse yli niin sitten sektio on ainoa ratkaisu mielestäni.
ap
Tämä on viimeisin lapseni joten kohtuni ei tarvitsekaan kestää enää yhtään raskauksia. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä prosessiin, koita jaksaa keskittyä tähän päivään ja tähän hetkeen, älä anna paniikin pilata kesääsi ja raskauttasi! Voi hyvin olla että sektio on sinulle paras ratkaisu; älä hyvä ihminen voi huonosti ( syömättä ja nukkumatta) kun vaihtoehtoja on.
Tällä hetkellä trendi tuntuu olevan se, että ei haittaa vaikka äiti ei nukkuisi ja söisi koko yhdeksään kuukauteen mitään, kunhan rahaa säästyy eli kun äiti on tarpeeksi väsy niin ei jaksa vastustella alatiesynnytystä enää.
Sitten on lopulta ihan sama kun haluaa kuolla vaan pois!
Tällä hetkellä olen kyvytön hoitamaan esikoista ahdistukseltani ja asian takia olemme eron partaalla.
Mies on nyt lomalla ja hoitaa esikoisen, mutta ei hänenkään loma kestä lokakuuhun asti.
Mitään apua ei ole tarjolla, kysyin jo.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan varman että kyseessä on pelkkä synnytyspelko, kuullostaa että sinulla on nyt pahempi kriisi menossa..... Mitä mieltä psykologisi on? Oletko kertonut hänelle kuinka huonosti todella voit? Osallistuuko miehesi hoitoosi?
Sen sijaan kysellään esim. äiti-suhteestani (!!!?).
Minua ei vaivaa mikään muu kuin pelko, valvon yöt peläten ja jos nukahdan niin näen kamalia painajaisia missä lasta revitään minusta ja veri roiskuu ja kätilö vaan nauraa että älä jaksa valittaa (muistikuvia siis osittain).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjallisesti asian työstäminen voisi helpottaa; pääsisit ehkä kiinni pelon ytimiin. Pelkäätkö siis eniten sitä ettei sinua noteerata/sinulle nauretaan/kipuasi ei uskota? Mikä siinä on pahinta/ muistuttaako se sinua jostain aiemmasta tilanteesta, jossa koit olevasi naurunalainen?
Tietääkö psykologisi ettet nuku etkä syö? Kuullostaa todella huolestuttavalta ja siltä että pian voisi olla tarpeen olla sairaalajakso.... Onko sitä mahdollisuutta tarjottu?
sairaalajaksoa eikä lääkitystä ole tarjottu, ottaisin kummankin ilolla vastaan.
Minulle varattiin synnytystapa-arvio viikolle 36, mutta onnistuin itse siirtämään sen jo ensi viikolle väittämällä ajanvarauksista huolehtivalle sihteerille että minulle oli luvattu aikaistus.
Aion vuodattaa lääkärille ahdistukseni enkä suostu poistumaan huoneesta ennen kuin saan asianmukaista hoitoa!
On vaan surullista, että sitä ei näköjään saa jos ei sitä itse vaadi kovalla äänellä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytystapa arviossa omasta kertomuksestasi voisi olla hyötyä, sillä välttäisit mahdollisen lukkoon menon. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos ajattelet synnytystäsi? (ottaen huomioon että jo nyt et nuku etkä syö ja voit todella huonosti)
Millaisia ajatuksia sinulla on tulevaa vauvaa kohtaan? Pystytkö ajattelemaan häntä pienenä kikattava taaperona, joka tuo sinulle paljon iloa tulevaisuudessa vai käpertyvätkö kaikki ajatuksesi vain synnytyksen miettimiseen?
Saan myös hoitoa tällä hetkellä samassa paikassa.
En pysty enää ajattelemaan tulevaa vauvaa ihmisenä ollenkaan. Inhoan jo koko lasta ja toivon että koko lapsi kuolisi pois, tai katoaisi ilmaan savuna ja kaikki olisi taas hyvin.
Minut yllätti se, että en pelännyt alussa vaan pelko tuli näin voimakkaana vasta kun viikkoja oli yli 20! Silloin on myöhäistä " perua lapsen tulo" .
ap
Kyseinen sairaala on kovin sektiovastainen, ja tänä vuonna on siellä jo kuollut monta vauvaa kun sektioita ei ole suostuttu tekemään vaikka vauva ei mahdu tulemaan, vaikka äiti synnyttäisi monta vuorokautta ja ponnistaisi tuntikausia.
Itse ponnistin esikoista useamman tunnin, samoin avautuminen kesti useamman vuorokauden.
ap
Toivottavasti synnytysarviokäynti helpottaa edes vähän....... Toivon todellakin sinulle parempaa oloa! Puhu ammattiauttajille vaikka vähän liioitellen, on surullista että pysty näkemään vauvassa mitään positiivista tällä hetkellä. Onko sinulla mitään ajatusta, joka tällä hetkellä antaisi voimaa jaksaa? Oletko onnellinen esikoisestasi?
lapsia ja vauvoja paljon enemmän kuin alatiesynnytyksessä!!!!
Totta kai olisin käynyt terapiassa ja käynyt pelon läpi jo ennen raskautta!
En iloitse enää esikoisesta vaan koen hänet turhana rasitteena, välillä jopa vihaan häntä samoin kuten ennen minulle todella rakasta miestäni.
Tiedän että sektioon voi kuolla, ja ihan toivon jo että kuolisin.
ap
Alue: Aihe vapaa
> Sen sijaan kysellään esim. äiti-suhteestani (!!!?).
joo, tää on mielenkiintoinen juttu. minä sain myös melkoiset traumat ensimmäisestä synnytyksestäni. synnytyksen jälkeen pääsin jonkun psykiatrin juttusille, ja se kans kyseli jostain äiti-suhteesta jne. tällanen putkiaivoinen , miten äitisuhteeni vaikuttaa siihen, että koin synnytyksen traumaattiseksi. muutenkin psykiatri oli niin kaukana synnytysmaailmasta (ei esimerkiksi käyttänyt alan termejä), joten en kokenut saavani apua psykiatrilta.
melkein enemmän apua oli jostakin iäkkäämän puoleisesta sairaanhoitajasta, joka kävi luonani kotona synnytyksen jälkeen katsomassa, että pärjäilen. huomasivat siis sairaalassa että synnytys kolautti mun pääkoppaa ja hommasivat siksi tuollaista erilaista apua, mikä autto jonkin verran. pääsin keskusteluavun avulla alkuun elämässä, mutta enemmänkin olisin apua toivonut. usein ahdistus iski öisin, ja minulla ei ollut oikein mitään, mihin ottaa juuri silloin yhteyttä.
nyt synnytyksestä on kaksi ja puoli vuotta aikaa ja en ole enää jatkuvasti ahdistunut asian suhteen. joskus asiat palaavat mieleen enemmän tai vähemmän. huonosta synnytyskokemuksesta huolimatta haluaisin lisää lapsia. minulla on vain vaikeuksia tulla raskaaksi. jos tulisin raskaaksi, haluaisin ensimmäiseksi jonnekin kallonkutistajalle juttelemaan, miten selviäisin synnytyksestä.
oliviini