Lue keskustelun säännöt.
miksi, oi äiti, miksi
14.05.2007 |
sinua ei kiinnosta muut kuin omat juttusi, ostamisesi, matkustelusi, asiasi. En minä, ei lapsemme-muuta kuin näennäisesti.
Kun puhumme puhelimessa tai näemme niin sinun asioitasi puidaan ensimmäinen tunti ja kun lopulta yritän sanoa, että lapsi sitä tai tätä tai raskauteeni kuuluu sitä ja sitä, niin vastauksesi on no niin nyt minun pitääkin jo tästä lähteä -milloin mihinkin.
Olen yrittänyt ymmärtää ja jaksaa kuunnella, ajatellut, että parempi laiha sopu, kuin lihava riita, sillä kun kerran huomautin asiasta, niin siitä todella tuli lihava riita ja olit niiiiin loukkaantunut.
Kertokaa mitä te tekisitte tälläisessä tilanteessa? Kun itse olen niin väsynyt ja raskaudessa ongelmia enkä enää jaksa kuunnella sitä kuinka mukavaa ja hyvin äidilläni menee. Enkä jaksaisi riitaa. Kerran tosiaan yritin. Haluaisin kuitenkin, että lapsillani olisi mummo.
Kuinka sanoa kauniisti..?
Kommentit (5)
en sitten todellakaan kertonut meidän kuulumisia sanallakaan, vaan soitin esim seuraavana päivänä isälle (joka on itse huono soittamaan, mutta puhuu sitten kuitenkin mielellään) ja kerroin kaikki kuulumisemme hänelle. Tätä kun jatkoin jonkin aikaa niin jo alkoi äitikin kysellä vähän meidänkin kuulumisia, ärsytti kai kun sai kuulla kaiken vain isäni kautta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohtalotovereita. Meillä kyllä anoppikin samanlainen.
Ja isäni ei ole soittanut minulle kuin 3 kertaa elämäni aikana ja olen kohta 40v. Hän kyllä kyselle ja kuuntelee, kun tapaamme. Olikin hyvä idea tuo soitella isälle ja kertoa kuulumisia. Olen varma, että äitiä ärsyttäisi, sillä häntä ärsyttää aina, kun juttelen isäni kanssa. Aikahan on häneltä pois. Hän myös jaksaa aina jurputtaa, kun joutuu olemaan keittiössä ja passaamaan meitä noin 5krt vuodessa kun käymme ja sillä aikaa voin jopa vaihtaa isäni kanssa kuulumiset. Toki hänellä on ainoana hommana kattaa kahvikupit, sillä tarjottavat on aina ostettu.
ARGH! Joskus vaan niin ärsyttää!
Hänellä on maanis-depressiivinen masennus (miten se nyt fiksusti ilmaistaankaan?) ja silloin kun ollaan maanisia niin kertoi kaikki naapurin kaiman auton väristä lähtien, väliin ehdin vaan mumista jotain. Meidän kuulumisia ei kysynyt kun oikein pikaisesti ja yleensä niin että kun aloin kertomaan jotain, keskeytti äitini jatkamalla jotain omaa juttuaan jostain ihmisestä jota en edes tunne. Joskus saattoi antaa puhelimen jollekin ystävälleen jota en myöskään tuntenut, tyyliin juttele vähän Maken kanssa.
Nyt on taas lääkkeet kohillaan ja puhelimessa käydään ihan oikeaa vuoropuhelua kummankin kuulumisista.
Mun äiti kans maanis-depressiivinen ja ei vaan depiksessä jaksa ja maanisena ei tajua. Että silleen. Ja hoitoon ei mene.
Hänen omat mielenkiintonsa ovat muidenkin mielenkiintoja, mutta auta armias jos kerron edes vähän miten minulla ja lapsellani menee, siihen tulee vastaus että jaa ja alkaa taas se pälpätys. Olen kuitenkin liian kiltti mainitakseni asiasta, tuloksena olisi 100% loukkaantuminen. Yritän siis pitää välejä ja niellä kaiken hiljaa..