Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko elämä epäreilua?

Vierailija
26.03.2007 |

Onhan sen tietysti oltava, kun on paljon esim. lapsia, jotka eivät koko pienen elämänsä aikana koe mitään hyvää, esim. hyväksikäytetyksi ja tapetuksi tulleet lapset. Mutta antaako elämä kuitenkin heillekin jotain hyvää? Vai tuleeko se hyvä vasta kuoleman jälkeen?



meillä on jälleen elämässä uusi kriisi, vasta ollaan toivuttu kahdesta edellisestä. Tässä välillä oli onnellinen jakso, mutta aina välillä tuli mieleen ajatus, että voi kun ei oltaisi näin onnellisia, koska kohta siitä saadaan maksaa kova hinta. Nyt sitä maksetaan.



Kun katselen ympärilleni, on monia ihmisiä, joita ei ole ainakaan vielä oikein koeteltu tässä elämässä. Vaikuttaa epäreilulta että toisia sitten koetellaan enemmänkin. Mikä tämän kaiken tarkoitus on? Saammeko vain ansiomme mukaan? mistä saamme voimia?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ulospäin siltä, että mitään epäonnea ei ole koskaan kohdannutkaan, asia ei aina ole näin.



Sain kuulla erään tuttavan sanovan toiselle, että hänen mielestään minä olen päässyt liian helpolla elämässä. Niin, helpolla todellakin, toinen lapseni kuoli kohtuun ja äidilläni on diagnosoitu syöpä, elinaikaa hyvin rajallisesti.



Sitä ei ehkä kaikille kailota kaikkia kokemiaan elämän kolhaisuja. Mutta en usko kenenkään päässeen helpolla elämässä. Julkkiksillakin on kyllä rahaa, mutta sitten elämä muuten niin tyhjää, että vieroitushoidossa täytyy rampata, kun ei kestä elämää selvänä.



Jokaisella on oma ristinsä kannettavana, siinä mielessä reilua.

Vierailija
2/2 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla nyt vaan sattuu olemaan niin paska säkä että kaikki tuntuu kasautuvan mun niskaan, olen tässä puolen vuoden sisällä kokenut niin paljon karmeuksia että sitä on vaikea edes ymmärtää. Tuntuu että olen jo muuttunut pysyvästi surulliseksi ja turraksi, vaikka ihmiset ympärilläni vaan ihmettelevät kuinka " hyvin" olen selvinnyt.



Olen minäkin miettinyt lukuisat kerrat että miksi minä, miksi tämä kaikki kaatuu minun niskaani kun kavereiden suurin ongelma tuntuu olevan mitä pukea päälle tai että mies käy baarissa. Mutta parempi kai on lopettaa miettiminen ja alistua kohtaloon, vastausta kun tuohon kysymykseen tuskin koskaan tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla