Onko AINA niin, että huonosti puhumaan oppiva oppii puheen paremmin päivähoidossa kuin kotona????

PAKKOHAN siellä päivähoidossa on opetella puhumaan kun ei ne ymmärrä joka " öi! öi!" -sanaa niinku äiti kotona.

puhe on selvästi kehittynyt päiväkodin aloittamisen jälkeen. Kotona kun vanhemmat ymmärtävät lasta " liian hyvin" niin lapsen ei tarvitse stempata. Pk:ssa täytyy puhua paremmin jos haluaa viestinsä menevän perille

voivat hyötyä paljonkin päivähoidosta, sillä siellä muut lapset ovat kannustavina esimerkkeinä

Päiväkodissa ollut pari kuukautta ja kehitystä ei ole kyllä tapahtunut... On aika iso ryhmä ja ikähaarukka 2-6-vuotta. On pienimmästä päästä ja aika paljon itsekseen leikkii siellä... Ei varsinaisesti ujo, mutta tokkopa hirveästi puheellaan yrittää siellä itseään ilmaista. Kohta jään äitiyslomalle ja sitten jäädään yhdessä kotiin, katsotaan miten sitten edetään. Toivon parasta :-)

puhuisivat sen puolesta, että lapsi oppii paremmin puhumaan kotona kuin päiväkodissa. Meillä vanhin lapsista jäätyään kotiin alkoi puhumaan selvemmin kuin ollessaan päiväkodissa. Kaikkihan on varmaan yksilöllistä, eikä tiedä mikä vaikuttaa kaikkeen.

puheen oppiminen ei varmastikkaan ole sen nopeampaa kuin kotonakaan.

Jos paha viivstymä niin sitten puheterapeutti on oikea osoite.



Meidän pojan pienten ryhmässä on 14 lasta ja siihen vielä varahoitolapsia niin kyllä puhe jää vähäiseksi.

Hoitajia kuitenkin vain se kolme.

ja viestin pitää olla merkityksellinen molemmille osapuolille.



Puhetta ei opi vain kuulemalla, että jollekin puhutaan jotain. Näin voi käydä sekä isossa pk-ryhmässä tai mikäli äiti puhuu kaikille lapsille yhtä aikaa, muttei koskaan kenellekään yksilöllisesti.



Puheen kehitystä voi sekoittaa ja häiritä, jos ei koskaan puhuta tilannekohtaisista jutuista. Jos esim. äiti leikkii lapsen kanssa autoilla - ja kertoilee puutarhan hoidosta, puheen sisällöllä ei ole mitään tekemistä tilanteen ja leikin kanssa.



Lapsen täytyy kokea, että puheen tuottamisesta on hänelle jotain hyötyä, jotta hän alkaisi puhua. Useinhan ekat sanat ovatkin " äiti" ja " anna" , koska äiti-sanalla saadaan ihminen luokse, " anna" -sanalla taas joku tavara. Molemmat ovat tärkeitä juttuja!

toiset lapset ja ryhmätilanne saattavat motivoida halua viestiä toisten kanssa.

Vierailija:

PAKKOHAN siellä päivähoidossa on opetella puhumaan kun ei ne ymmärrä joka " öi! öi!" -sanaa niinku äiti kotona.

eli vain hiomista vailla. Kaikki eivät opi eivätkä osaa, silloin sosiaalinen paine ei auta yhtään.

Se hurja stressi mikä isosta ryhmästä syntyy ei todellakaan rohkaise ujoa lasta ilmaisemaan itseään sanallisesti tai muutenkaan. Ja päiväkodeissa on niin vähän aikuisia etteivät he ehdi lapsen kanssa jutella.