Päivälleen vuosi sitten kirjoitin tänne, että on 8-vuotishääpäivämme.

Avioehto on aika hyvä juttu...

Miltä tuntuu muistella aikaa 9 vuotta sitten?

Ja sinä olet tyytyväinen?



Itse en ainakaan haluaisi olla liitossa miehen kanssa, joka haluaa erota. Omaisuudenkin voi jakaa niin, että mies saa pitää firman ja sinä saat muut... Mutta ei taida sopia sinulle, koska silloin mies lähtisi...

ap:

... Olenkin piruillut hänelle, että eikö ole ihana tietää, että jos avioliittomme jatkuu, niin joudut esim. seksiä harrastamaan kanssani rahasta =)

Harrastaa seksiä " rahasta" ? Tämähän kuulostaa ihan joltain kauniilta ja rohkeilta: nainen odottaa miehen päätöstä siitä, haluaako tämä olla yhdessä vai ei...



Mitkä ovat omat vaatimuksesi parisuhteelle? Mitä sinä haluat mieheltä? Voitko muka todella saada nykyisen liittosi jatkuessa sen, mitä ihmissuhteelta haluat? Eikö suhteen perusvaatimuksiin kuulu, että molemmat nimenomaan haluavat olla toisen kanssa; siis sen toisen ihmisen kanssa ja vapaaehtoisesti (ei minkään taloudellisten tms. pakotteiden takia)...Anteeksi että sanon näin, mutta tuo teidän suhteenne tila kuulostaa ihan kamalalta.

En jaksa enää kelata, olen kirjoittanut siitä jo niin monta kertaa. Hae haulla " joulu toi tullessaan avioeron"



ap

Niinhän se on. Ollaan kyllä sovittu, että jos erotaan, niin tehdään aensin avioehto. Meillä ei ole mitään riitaa tms eli saadaan kyllä asiat sovittua.



ap

Kovin monesti puhutaan, että erot tulee noin 4-vuoden kuluttua, mutta itsekin erosin 9 vuoden jälkeen tai 10 hääpäivä tais olla vielä, niin et oltiin virallisesti naimisissa, mutta asuttiin erillään. Monet ystävät ovat eronneet 13 tai 18 avioliittovuoden jälkeen kans. Pitkiä liittojakin siis hajoaa ja monesti tuntuu, että miten se on mahdollista, mutta kyllä se vaan niin on että ihmiset muuttuu.



Alkuperäiselle kyllä heittäisin kysymyksen, että kehtaatkos katsoa itseäsi peilistä, jos tiedät, että miehesi jää sinun kanssasi asumaan rahasta. Kylläpä minäkin menetin erossa sellaiset miehen tulot, että jos niiden perään olis jäänyt suremaan ja ihmeettelemään, niin sillä tiellä oltaisiin edelleen. Maailmassa on paljon muutakin kuin raha, toivottavasti sinäkin arvostat itseäsi enemmän kuin sen verran, että suostut jäämään huonoon suhteeseen sen takia, että miehen firma menis kanttuvei. Jos sinusta tuntuu, että sinusta on epäreilua pistää miehen firma puoliksi, niin menkää ja tehkää jonkun sortin avioehto ennen eropapereita tai sitten vaikka ositatte vähän vääristyneesti, ei siihen verottaja puutu varmastikaan.

Ei kuulemma enää rakasta mua ja on sitä mieltä, että homma ei toimi. Itse en haluaisi erota, mutta olen jo sopeutunut siihen ajatukseen, että kyllä tästä ero tulee vielä.



ap

Kiitos.

Mukavaa aikaahan tuo oli. Meillä oli pieni vauva, uusi asunto ja asiat oli kaikin puolin mallillaan =)



ap

Höpöhöpö. Kuka sanoi, että olen tyytyväinen? Nyt on kyse siitä, että mies on sitä mieltä, että sitä saa mitä tilaa. Nyt sitä on tulossa, mutta se lankeaakin hänen omaan nilkkaansa. Antaa hänen nyt kärvistellä omassa paskassaan jonkun aikaa. Mulla on omat suunnitelmat jo tehtynä.



ap

s sinä muutenkin jäisit heidän lähivanhemmakseen, mutta sinulle olisi liian kallista ostaa mies ulos talosta. En tiedä taloudellisesta tilanteestanne, miehen firman tai talonne arvosta paremmin, mutta eikö papereita voisi hoitaa niin, että mies saa pitää firmansa, sinä talon. Mies hankkisi jostain läheltä asunnon...



Jos teillä on hyvät välit, ja asioista pystytään sopimaan, ei varmasti tarvitse liittoon jäädä taloudellisten pakotteiden takia! Aina voitte muuttaa ositusta omilla sopimuksillanne. Minä en ainakaan ikinä suostuisi elämään miehen kanssa tietäen, että tämä on kanssani vain rahan takia! Sinä voit miehen kanssa tehdyllä sopimuksella ihan hyvin päästää miehen matkoihinsa firmansa kanssa, ja silti turvata osituksessa oman taloudellisen selustasi. Kuulostaa siis siltä, että kiristät miehen jäämään suhteeseen tuolla firma-asialla, ja se taas on pelkästään säälittävää. Jos jompikumpi haluaa lopettaa suhteen, niin silloin se suhde on ohi. Taloudelliset asiat voitte sitten sopia.

Ei se niin kamalaa ole, miltä se kuullostaa. Auttaisi tietysti asiaa, jos tietäisitte tarinan taustat, mutta en jaksa niitä nyt enää kelata.



Harrastaa seksiä rahasta oli heitetty vitsinä ja kyllä me saatiin miehen kanssa siitä hyvät naurut... Ollaanhan me seksiä harrastettu koko ajan, vaikka tätä mahdollista eroa on ruodittu jo 7 kk.



Jos avioero tulee, otan käyttöön suunnitelman b. Niin yksinkertaista se on.



ap

=))



ap

Vierailija:

Höpöhöpö. Kuka sanoi, että olen tyytyväinen? Nyt on kyse siitä, että mies on sitä mieltä, että sitä saa mitä tilaa. Nyt sitä on tulossa, mutta se lankeaakin hänen omaan nilkkaansa. Antaa hänen nyt kärvistellä omassa paskassaan jonkun aikaa. Mulla on omat suunnitelmat jo tehtynä.

ap

Voit joustaa joissain asioissa, kunhan saat olosuhteet itsellesi mieluisaksi aloittaa alusta. Olet niin sanotusti niskan päällä.

Olet ainoa, joka ymmärsi asian pointin.



Ja muille tiedoksi: En tosiaan aio jäädä tähän liittoon rahan takia. Mulla ei ole aikomustakaan ottaa latin latia miehen firmasta, eihän mulla ole koko firman kanssa ollut koskaan mitään tekemistä (paitsi, että olen tehnyt firman hyväksi ilmaista työtä).



Ja vielä kerran: Mulla on suunnitelmat valmiina, mutta mies kärvistelköön nyt epätietoisuudessa tovin, mulla ei ole kiirettä. Olemme joka tapauksessa päättäneet, että minä ja lapset asutaan tässä talossa siihen asti, kun koulu loppuu keväällä.



ap

Miten minusta tuntuu, että ap toisaalta haluaa kiillotella sädekehäänsä tyyliin " en halua miehen firmasta mitään, mutta olen tehnyt sinne ilmaista työtä" ja toisaalta kuitenkin miehen selän takana tekee suunnitelmia ja haluaa miehen kärvistelevän. Ymmärrän että eron keskellä on ristiriitaisia tuntemuksia, mutta ainakin minulle tulisi itselleni aika paha olo, jos itse kohtelisin muita huonosti (vaikka minua olisiki kohdeltu huonosti), sillä minusta toisten käytös ei oikeuta minua huonoon käytökseen. Rehellisyydellä voisi päästä paljon parempaan tulokseen ainakin omien yöunien kannalta.

Laillisesti asia menee niin. Mies on käynyt pankissa kysymässä, saako lisää lainaa, että pystyisi ostamaan mut ulos tästä talosta. Siellä tuli ilmi, että myös miehen firma kuuluu eron tullessa osituksen piiriin.



Nyt on minun vuoroni olla sitä mieltä, että sitä saa mitä tilaa, mutta en mä miehelle ole vielä sanonut, että pidä firmasi.

Ei mulla ole mitään hinkua tehdä hänen elämäänsä hankalammaksi kuin se nyt jo on.



Älä sinäkään tee omaasi, älä vaivaa päätäsi asioilla, jotka ovat sinulle liian monimutkaisia...



ap

Olisit sanonut heti alkuun, että ei rehellisiä kommentteja, vain pääntaputukset ja säälit kelpaavat.



Sori vain, mutta annat itsestäsi todella vittumaisen ja katkeran ämmän kuvan. Ja mitä enemmän kommentoit, sitä vahvemmaksi se tulee...