Päivälleen vuosi sitten kirjoitin tänne, että on 8-vuotishääpäivämme.
Yhdessä todettiin, että se on suoritus, josta tänä päivänä saa olla ylpeä.
Tänään kirjoitan, että on 9-vuotishääpäivämme, joka todennäköisesti on samalla myös viimeinen, sillä olen se sama tyyppi, joka on täällä kirjoitellut siitä, miten joulu toi tullessaan avioeron. Tosin tilanne on edelleen täysin auki, mies ei tiedä, haluaako erota vai ei.
Miehelle tuli takapakkia asiassa siinä mielessä, että osituksessa jaettaisiin myös hänen firmansa, eli eroaminen tulisi hänelle niin kalliiksi, että hänellä ei taida olla varaa siihen... Olenkin piruillut hänelle, että eikö ole ihana tietää, että jos avioliittomme jatkuu, niin joudut esim. seksiä harrastamaan kanssani rahasta =)
Kommentit (25)
Musta tuntuu, että Melba osui oikeaan noiden ristiriitaisten tunteiden suhteen.
Ymmärrän minäkin, että haluat miehellesi jollain tapaa kostaa (arvuuttelemalla, otatko osan firmasta, viemällä lapset pois paikkakunnalta tms.), mutta mitä jos tekisittekin just niinkuin joku ehdotti: mies ottaa firman, sinä talon.
Ja kyllä sulla jotain tekoa siinä firmassa on - olet tukenut miestäsi niin, että hän on sitä voinut hoitaa ja kehittää. Mun mielestä kaikki menee avioerossa puoliksi, kun kerran se oy Perhe ab on yhdessä perustettukin!
Älä hyvä nainen suutu vastaajille, sun on ymmärrettävä, että annat vähän ristiriitaisia signaaleja teksteissäsi.
T: 23
Kuulostaisi siltä, että miehellä on jotain " sielullista" vaivaa? Tuskinpa hänen siinä tapauksessa kannattaa lapsia ottaa erossa. Vähän hassua, että hän itse haluaa eron, jos " ei tule kuntoon" , mutta ei halua erota, jos " tulee kuntoon" .
Ei kun tuo oli mun mielipide, ei miehen. Mies ei edelleenkään tiedä, mitä haluaa, vaikka nimenomaan hän on alunperin ilmoittanut haluavansa erota.
Miehellä on ilmeisesti burnout ja masennus, siksi toivon hänen saavansa itsensä kuntoon. En haluaisi antaa periksi, jos kuitenkin on kysymys siitä, että hän vaan on yksinkertaisestin niin rikki, että tämä ero on hänen ainoa keinonsa hoitaa vaikea tilanne.
Mutta nyt joudun valitettavasti poistumaan palstalta, velvollisuudet kutsuvat. Palaan asiaan illalla, jos vielä aiheesta keskustelua piisaa.
Ja sinulle, joka kielsit minua suuttumasta vastaajille, tiedoksi, että en ole suuttunut kenellekään. Mutta kannattaa jokaisen vastaajankin muistaa, että jos tilanne sattuu omalle kohdalle, niin asiat ei ole aina niin musta-valkoisia.
Heipsan kaikille!
ap
ettei enää rakasta ja haluaa erota suinkaan tarkoita sitä, etteivätkö asiat voisi muuttua, kun aika kuluu. Usein kannattaisikin ottaa mieluummin aikalisä sen sijaan, että loukkaantuneena ja haavoitettuna syöksyy suin päin pistämään eroa vireille, heti kun toinen siihen suuntaan vihjaa. Tunteethan ovat VAIN tunteita, joita voi ohjailla omilla ajatuksilla ja teoilla. Rakkautta voi jopa herätellä ja sytytellä uudelleen...
Malttia hyvät naiset! Ja tämä viesti oli siis näille eräille vastaajille, jotka eivät ymmärrä ettei ap ole jo jouluna syöksynyt eropapereita viemään, kun mies kerran haluaa erota, vaan kertoo rehellisesti ettei itse haluaisi erota, mutta jos ero kerran tulee, niin sitten se on vaan kohdattava ja toimittava sen mukaisesti.
Luet asiaa eri lailla, kuin minä sitä kirjoitan. Sanoin, että mulla ei ole firman kanssa muuta tekemistä kuin että olen tehnyt sille ilmaista työtä. Sillä ei ole mitään tekemistä sädekehän kiillotuksen kanssa, enkä edelleenkään firmasta mitään halua.
Mutta koska tilanne on tämä, että joka tapauksessa asun tässä talossa vielä 4,5 kk ja tämä tilanne on ollut päällä jo 7,5 kk, niin jollain lailla nautin siitä, että nyt mies elää samassa apätietoisuudessa, missä itse olen ollut jo tuon 7,5 kk.
Enkä mä ole tehnyt mitään suunnitelmia miehen selän takana. Kyllä me ollaan molemmat tietoisia siitä, mitä tapahtuu eron tullessa. Kysymys on nyt vaan siitä, että tuleeko se ero vai ei. Jos mies saa hoidettua itsensä kuntoon, niin liitto voi jatkua, mutta edellytyksenä on tosiaan se, että hän tulee kuntoon. Jos ei, niin ero on edessä.
ap