Jos lapsi on 5-vuotiaana temperamenttinen, ei siedä pettymyksiä kovin hyvin ja on itsepäinen niin millä todennäköisyydellä

hän saa nuo piirteet hallintaan ennen kouluunmenoa ihan normaalissa arjesssa elellessä?



Lapsi on aina ollut todella temperamenttinen. Vielä vuosi sitten jokainen pettymys aiheutti mielettömän tunteenpuuskan. Nyt ei enää niin pahasti mutta välillä kuitenkin tulee niin paha pettymys että mökötyskohtaus iskee.

Pienempänä oli sellainen että häntä ei saanut tekemään mitään mitä hän ei halunnut. Lopetettiin mm muskari kesken kun se oli ainaista kamppailua ja kiukkua. Nyt tämäkin onnistuu jo hieman paremmin mutta kehittämisen varaa todellakin on.



Ja koska joku tasaisen ja rauhallisen lapsen äiti kohta epäilee kasvatustaitojani niin kerronpa vielä miten toimimme kun lapsi saa " hepulin" :

Juttelemme jo etukäteen miten tilanteessa xxx pitää käyttäytyä jos arvaamme että tulee olemaan vaikeaa (esim tilanne jossa on oltava hiljaa ja istuttava paikoillaan ja esiinnyttävä tai tehtävä julkisesti jotain tuottaa tuskaa). Kun ensimmäiset hepulin merkit näkyvät, muistutamme " täällä pitää istua hiljaa ja nätisti" . Ja jos hepuli tuosta huolimatta alkaa pahana niin lähdemme pois tilanteesta ja juttelemme lisää. Olemme mm sanoneet että kodin ulkopuolella pitää olla nätisti. Kiukkua aiheuttavan asia voidaan kotona käydä läpi.

Lapsi sanoo että yrittää parhaansa mutta joskus vaan tulee niin kova kiukku ettei sille voi mitään. Lapsi on selvästi silloin myös pettynyt itseensä, itkeekin joskus. Lohdutamme ja sanomme ettei ole hätää. Kehumme hänen vahvuuksiaan.