Jos on yhteishuoltajuus, miten käytännössä jos toinen haluaa muuttaa kauas?

Kyllä se, joka lähtee, joutuu silloin luopumaan arjesta lasten kanssa.

Olen itse muuttamassa ja lapset siirtyisivät arjiksi toiselle. Tämä toinen vaan väittää, että hän saa estää muuttoni (jonka teen käytännön pakosta).

mutta Suomessa voi. Niin kauas kuin haluaa. (siis jos yhteishuoltajuus) Tapaamiset ja kulut voidaan sopia uudelleen, jos tilanne muuttuu kovasti aiemmasta sopimisesta. Sopimisessa siis pyritään molempia vanhempia tyydyttävään tilanteeseen.

Koska matka on pitkä, ei voi olettaa, että isä maksaa matkat, kun ei ollut edes isän päätös muuttaa. Äidin velvollisuus on tuoda pojat kerran kuussa laivalla Hesaan, mutta (ymmärtäväinen ja kompromisseihin mielellään taipuva isä) vie sitten pojat laivalla Tukholmaan kun viikko on takana.

Eli kyllä käsittääkseni myös sen ykköshuoltajan on osallistuttava lasten matkojen kustannuksiin, jos kerran muuttaa tosi kauas.

että jos on yhteishuoltajuus niin toinen osapuoli voi estää muuton.

Ja ulkomaille muuttanut maksaa lennot.

että jos joskus käy niin ikävästi, että eroamme lastemme ollessa alaikäisiä, niin sitoudumme edelleen asumaan samalla paikkakunnalla. Hankalaa, tuskallista, kiusallista, mahdotonta...? Ehkä, mutta en voi uskoa, että kumpikaan meistä olisi valmis luopumaan lapsista (luopumiseksi luen tässä siis myös kaikenlaiset viikko kuukaudessa -systeemit, jotka sitäpaitsi käyvät mahdottomiksi lasten tullessa kouluikään).