Lue keskustelun säännöt.
Jos äitisi ei hoida lapsiasi mielellään..
29.01.2007 |
vaan suhtautuu aina vähän negatiivisesti siihen, että kysyt hoitoapua (siis todelliseen tarpeeseen, ei mihinkään bailaamiseen), niin miten suhtautuisit?
alan olla aika kypsä äitini suhtautumiseen. En edes pyydä apua usein, viimeksi lokakuussa äitini hoiti pienintä. Suurempia lapsia ei ole edes hoitanut kesän jälkeen!!!
Tekisi mieli pistää välit poikki kokonaan tai ainakin vähentää yhteydenpitoa kun meininki on tuollainen.
Minusta sukulaisten kuuluu tavallaan auttaa toisiaan. Kyllä minä ainakin auttaisin aikuista tytärtäni!
Nyt kyse siis todellisesta avun tarpeesta eli tarvitsen hoitoapua torstaina ja äitini nurisee että katotaan nyt jaksaako hän...
Kommentit (7)
kun olin todella puhki pienen lapsin yksinhuoltajana. Äitini kieltäytyi, sanoi vaan, että jaksan kyllä.
Nytkin käy harvoin (kahdesti kuussa?) kylässä, silloinkin viipyy tunnin ja lähtee, koska ei jaksa kuunnella kirkumista.
...ei todella tarvitse pyytää apua, eikä muutenkaan soitella. Harmittaa vaan lapsen puolesta, kun ei ole isän puolista sukua olemassa, eikä äidinkään vanhempia kiinnosta juuri ollenkaan... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tosta äitini asenteesta. No mulla ei vain oo vaihtoehtoja, pakko viedä lapset sinne kuitenkin. Jatkossa kuitenkin yritän välttää tuollaisia tilanteita että tarvitsisin äitini apua!!
Ajattelin mäkin tänään puhelun lopussa että miksi mäkään auttaisin sitten tuota ämmää kun se vanhenee kun se ei eväänsä letkauta mun puolesta??? Raskasta tässä on ollut kaikenlaisten asioiden kanssa, ja tuntuu ettei edes oma äiti välitä:(((.
Ja lasten puolesta tuntuu pahalta, ettei mummi ikinä vaivaudu tekemään heidän kanssaan mitään. Aina kun nähdään niin mummo vain motkottaa ja ohjeistaa ja komentelee lapsia.
ap
Mä en koskaan enää edes pyydä. Sen jälkeen, kun olin todella hädässä ja pyysin apua ja se ohitettiin lausein " kyllä sä pärjäät" ei ole kiinnostanut pitää yhteyttä.
Ja en pyydä häntä enää koskaan apuun, vaikka mikä olisi. Toivottavasti ei äitinikään ajattele, että minä auttaisin häntä hänen hätänsä hetkellä...
3
Oma äitini kerää koko ajan lisää aktiviteettiä omaan elämäänsä eikä kerkiä auttaa meitä yhtään. On töissä johtoasemassa, opiskelee illat, on vielä mukana politiikassa ja koko ajan tuntuu, että kerää itselleen hirmuisesti stressiä. Muutamia kertoja olen pyytänyt häntä hoitamaan lastani ja vastaus on, että " en varmasti tule lomallani hoitamaan. Minä haluan käyttää loman vain itseeni."
Sitten hän joskus paukkasee meille käymään ja haluaa sitten retuuttaa vauvaa joka paikkaan. En halua antaa vauvaa riepoteltavaksi, varsinkin kun hän vierastaa. Sanon aina, että meillä saa hoitaaa vauvaa jos me miehen kanssa lähdettäis johonkin kahdstaan. Siihen ei suostu. Suuttuu vaan kun en " ikinä anna hänen olla vauvan kanssa kahdestaan" . Turhauttavaa!
Minä en enää edes pyydä häntä hoitamaan vauvaa. En myöskään ole aktiivisesti vieraillut hänen luonaan. Jos hän haluaa nähdä lapsenlastaan, niin saa tulla meille käymään. Minä en viitsi enää meidän seuraa tyrkyttää.
syy varmaan se että asuu eri kaupungissa. mutta se mitä en ymmärrä, on että hän ei koskaan tule luoksemme kylään vaikka monia kertoja olen pyytänyt. näemme vain jos itse matkustamme häntä katsomaan. se kyllä surettaa minua, miksi näin. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani äitisi takia. Se ei kuitenkaan poista sitä katkeruutta, jonka aiheuttaa se, ettei lapseni kukaan sukulainen välitä. Eikä oikeastaan kukaan muukaan. Lupauksia on helppo tehdä, nehän on kuulemma tehty rikottaviksi...
3
Enkä kyllä kävis kylässäkään. Jos ei omat lapset ja lapsenlapset kiinnosta niin eläköön sitten tyytyväisenä ittekseen.
Mä en sit kyllä varmaan " jaksais" käydä sitä katsomassa silloin kun se on vanhainkodissakaan...