" surua" sukupuolesta

Itselläni on poika ja tyttö. Ne olen halunnutkin. Mutta muistan miten tyytyväinen olin kun esikoinen oli poika. Ajattelin että empä ainakaan tule olemaan minkään likkalauman äiti, ja hyvä niin. Kuopus olikin sitten toivottu tyttö.

Millä lailla terveys ja sukupuoli ovat verrannollisia keskenään?? Eivät millään lailla. Ihan kuin saisi toivoa vain yhtä asiaa, ja auta armias jos erehtyykin toivomaan sitä sukupuolta, on menettänyt mahdollisuutensa. Ihanko näin?



Mites sitten vanhemmat jotka saavat ns. sairaan lapsen. Saman logiikan mukaan hekään eivät saisi käsitellä tunteitaan, vaan heille pitäisi vaan sanoa: " Olkaa nyt onnellisia, että saitte lapsen yleensä, kaikilla ei ole koko lastakaan!"



Onko tullut mieleesi, että suurella todennäköisyydellä vanhemmat, joilla on haaveita lapsensa sukupuolesta, toivovat myös tervettä lasta.

Vierailija:

sinussa surun ja kaipuun tunteita, jotka sinun täytyy käsitellä ENSIN.

Kun olet käsitellyt ne tunteet, pystyt sitten taatusti myös nauttimaan siitä vauvasta (pojasta) joka teille on tulossa.

Tunteita ei tosiaankaan ohjata järjellä. Kukaan ei voi sanoa toiselle " noin ei saisi tuntea" , koska se ei ole niin yksioikoinen juttu. Tunteet on pakko käsitellä, myös ne negatiivisemmat, koska muuten ne tulevat jotain muuta kautta ulos, jos ne vaan " säilöö sisäänsä" .

Voimia, ap!! =)) Olet kohta kolmen hurmurin äiti! =)

Kiitos kaikille hyvistä kommenteista,neuvoista ja lohduttavista sanoista. Oli mukavaa lukea, että suurin osa ymmärsi mitä tunnen. Yllä olevassa viestissä varsinkin ajatus oli sama kuin omassa päässäni.

Pettymys ja suru tulee nimenomaan siitä luopumisesta- ajatuksesta että en saanut tyttöä. Itse en niinkään haaveile prinsessaleikeistä ja hörhelöistä vaan enemmänkin suuri haaveeni olisi kasvattaa tytär ja antaa tytölle se kaikki mikä omasta lapsuudestani jäi puuttumaan suhteessa äitiini.

Niinkuin moni arvelikin viesteissä, tunne menee ajan kanssa ohi, ja nyt kyllä on alkanut jo tuntua paremmalle. Mies on ihan innoissaan kolmannesta pojasta ja jotenkin sekin saa jo hymyn kasvoille.

Lisään vielä, että asialla ei ole mitään merkitystä sen kanssa, ettei pitäisi tärkeänä että lapsi on terve/ylipäätään saa lapsia.

Olemme onnellisia lapsistamme ja myös tästä tulevasta, eikä mitään pidä pitää itsestään selvyytenä!

Elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet, parempi hyväksyä ne itsessään ja käsitellä ne, voi jatkaa elämäänsä taas yhdestä tunteesta viisastuneena.

Mukavaa Joulun odotusta kaikille1

Tuttavalla sama. Sanoisin että älä tee kuten hän eli älä jää siihen tunteeseen. Sure vähän aikaa ja myönnä että olisit toivonut tyttöä mutta sen jälkeen keskityt ihaniin poikiinsa. Etsi hyviä puolia siitä että poikia on 3. Onhan aika tyylikästä kun on 3 komee poikaa vai mitä ;o)



Tutullani ikävä kyllä on käynyt niin että on todella katkera ja kadehtii hirveästi tyttöjen äitejä. Älä sinä tee niin. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on. Ihastele muiden tyttöjä, älä kadehdi.

Kyllä jäät jotain paitsi jos et molempia sukupuolia saa.

Tuttu sai just kolmen tytön jälkeen pojan joten sinullakin on vielä toivoa.



Ymmärrän pettymyksen tunteesi mutta lapsen synnyttyä toivoakseni rakastat häntä. Ihmisellä on oikeus kaikenlaisiin tunteisiin ja ajatuksiin. On rohekaa että pystyy myöntämään tuntemuksensa se osoittaa inhimillisyyttä ja myös sen että asiaa on lähtenyt työstämään.



Onnellista odotusta !

Ja miksette voisi yrittää vielä neljättä lasta? Tosin sen miettimisen aika ei ole. Nyt on aika keskittyä tulevaan vauvaan. Lapset ovat kaikki erilaisia ja yksilöitä, monet pojatkin feminiinisempiä kuin toiset.



Ja kukaties saat sitten lapsenlapsina hoivailla tyttövauvoja?! :)



Onnea odotukseen. Ja hyvä, että uskallat tunnustaa ja käsitellä kaikki tunteesi.

Itse sain toivotun tytön. Toista odottaessani toivoin, että saisin toisen tytön. Alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, että tulokas on poika. Mietin miksi haluan niin kovasti tyttöä. Aloin ohjaamaan ajatuksiani siihen suuntaan, että pojan saaminen on hyvä asia. Kumpa olisi terve... Syntyi ihana poika. Kyllä teillekin tulee ihana vauva, etkä sitten vaihtaisi pois. Mietin myös, että lapsuuden perheessäni oli minä ja minun sisko. Kivaa, että lapseni ovat sisko ja sen veli. Menneisyyttä ei kaivata.

Minun kohdallani on mennyt niin, että olen tottunut asiaan. Tietenkin olen rakastanut lasta alusta asti koko sydämestäni, mutta pitkään sukupuolijuttu oli hieman kipeä asia minulle. Nyt tämä nuorempi tyttö on 3,5 v enkä oikeastaan enää " sure" pojan puuttumista. Lapsi on kuitenkin aina ensisijaisesti lapsi, eikä järjellä ajateltuna sukupuolella ole yhtään mitään väliä.

taatusti vähän pettynyt. Mutta toisaalta voihan sekin olla, että saan tytön, joka ei ollenkaan suostu että tukkaa letitetään ja käytetään äitin vanhoja 70-luvun mekkoja, joten eipä tässä kai auta muu kuin niellä pettymyksensä ja iloita niistä asioista mitä saa.



Minusta ei kannata kantaa huonoa omaa tuntoa siitä jos on pettynyt, mutta ei sitä tunnetta tietenkään lapselle pidä tietoon saattaa. Tunteet kieltämällä ne helpoiten jäävät painamaan, sure siis rauhassa! Ja onnea pojan johdosta!!!!!

Meillä oli jo kaksi poikaa, 5v ja 10kk, kun menimme rakenneultraan kolmatta tulokasta tarkistelemaan. Toivoimme mieheni kanssa kovasti tyttöä, ja raskaus oli ollut erilainen kuin kaksi aikaisempaa, joten kuvittelin että vauva on tyttö. Sekä mieheni että minun ensireaktio oli " voi ei!" , kun meille sanottiin että poika tulee.



Samantien tuli nolostus ja kamala syyllisyys. Meille on tulossa vauva, ihana vauva, jolla oli ultrassa kaikki hyvin, emmekä me osanneet iloita siitä, vaan surimme vauvan väärää sukupuolta! Olimme pettyneitä itseemme, reaktioomme, mutta emme voineet sille mitään että meistä tuntui siltä. Onneksi saimme keskustella heti tuntemuksistamme sairaalan henkilökunnan kanssa, ilman syyllistämistä. He ymmärsivät.



Pettymyksen tunnetta kesti muutama viikko, vähitellen se häipyi. Olimme toki koko sen muutaman viikonkin ajan onnellisia siitä, että meille on tulossa terve vauva, mutta surimme silti " menetettyä" tyttöämme. Molemmat kun olimme olleet varmoja siitä, että meille tulee tyttö.



Pian aloimme innostumaan kolmannesta pojasta. Keksimme joka päivä uusia, hyviä puolia asiasta: nyt saamme käyttöön sen nimen, jota suunnittelimme jo aikaisemmalle pojalle, ja josta molemmat kovin pidämme, mutta valitsimme keskimmäiselle pojalle silti toisen nimen. Vauva perii isoveljiltään vaatteita ja leluja, eikä meillä mene turhaan rahaa uusiin. Vauva ja keskimmäinen voivat asua samassa huoneessa nyt ja ainiaan, koska ovat samaa sukupuolta ja heillä on vain vähän yli vuosi ikäeroa. Voimme kasvattaa kaikki kolme lastamme samalla tavalla, ei tarvitse opetella hoitamaan tyttöä (jos tytön hoito nyt on erilaista kuin pojan). Jne.



Loppuraskaudessa odotimme jo todella malttamattomina kolmannen poikamme syntymää. Ja kun hän sitten syntyi, rakastimme häntä alusta asti erittäin paljon <3



Välillä on vieläkin huono omatunto siitä, miten voimakkaasti reagoimme ultrassa saatuun tietoon vauvan sukupuolesta. Mutta mielestäni on hyvä asia, että olimme rehellisiä tunteistamme ja käsittelimme niitä, emmekä vain työntäneet niitä taka-alalle koska sellaiset ajatukset eivät yleisesti ottaen ole hyväksyttäviä.

Vierailija:

Kyllä jäät jotain paitsi jos et molempia sukupuolia saa.

Olen myös miettinyt, mitä hyvää on siinä että lapset ovat samaa sukupuolta. Heillä on yhteisiä tyttöjen leikkejä, vaatteet voi kierrättää jne. Olen myös iloinen siitä, että molemmilla tytöilläni on sisko, jota olisin itse kovasti toivonut lapsena. Minulla on vain veljiä.

ja jos ultrassa näyttää tytöltä, olen kyllä pettynyt. mutta onneksi siihen on vielä aikaa!

jos ja kun sulla ei ole kokemuksia (vai mitä noi kokomukset on?) niin mistä tiedät jääkö ap jostain paitsi, jos ei molempia sukupuolia saa?

Siskollani on 5 poikaa. Odottaa kuudetta, ja ultrassa näkyi taas pippeli :) Suuri lapsiluku ei takaa sitä, että perheeseen syntyisi sekä poikia että tyttöjä. Siskoni tosin ei tee lisää lapsia siksi, että haluaisivat väkisin sen tytönkin, vaan siksi että heidän vakaumukseensa ei kuulu raskauden ehkäisy, vaan kaikki lapset otetaan ilolla vastaan (itse en ole uskovainen, eikä lapsuudenkotimmekaan ollut).

Siitä olen samaa mieltä, että on hienoa myöntää myös kielteiset tunteensa, sellaiset jotka yleisesti ottaen ovat tabu. Ja ihan takuulla ap rakastaa pientä poikaansa täydestä sydämestään, vaikka tyttöä olisikin toivonut!

Vierailija:

Kyllä jäät jotain paitsi jos et molempia sukupuolia saa.

Tuttu sai just kolmen tytön jälkeen pojan joten sinullakin on vielä toivoa.

Ymmärrän pettymyksen tunteesi mutta lapsen synnyttyä toivoakseni rakastat häntä. Ihmisellä on oikeus kaikenlaisiin tunteisiin ja ajatuksiin. On rohekaa että pystyy myöntämään tuntemuksensa se osoittaa inhimillisyyttä ja myös sen että asiaa on lähtenyt työstämään.

Onnellista odotusta !

Olin tosi pettynyt kun sain tietää, että meille tulee kolmas poika. No kun vauva syntyi, en olisi vaihtanut sitä yhteenkään tyttöön maailmassa. Ihana poika, niinkuin veljensäkin :-)



kolmen pojan äiti

tunnetusti on osapuilleen yhtä suuret mahdollisuudet kumpaankin, joten kaikille pitäisi olla selvää että sieltä tulee jompikumpi. Eikö se riitä? Mksi ihmeessä lataa odotukset ja toiveet vain toiseen sukupuoleen alun alkaenkaan?



Kyllä niitä omia mielenliikkeitään VOI ohjailla.

samalla kolmas poika - tiesimme sen jo ultran perusteella. En tuntenut mitään katkeruutta tai pettymystä siitä ettei ollut tyttö. Eipähän tarvitse ostaa prinsessakuteita tai nukkeja... heh!

Vähän kyllä toivoin tyttöä, ja ajattelinkin tytön olevan tulossa, kun tämä raskaus niin erilainen, mutta taas näkyi ultrassa pippeli!

Aluksi tunsin hieman pettymystä, mutta nyt on kääntynyt ennemminkin tunteeksi, että on se hienoa, kun on neljä poikaa, ja onhan heistä seuraa toisilleen, kun ovat pienellä ikäerolla, sekä vaatteissa ja tavaroissa löytyy!

Eli tässä vaiheessa olen tosi onnellinen pojasta!

poika tulossa ja tämä oli siskolleni kamala pettymys. Oli kovasti masentunut ja puhui että antaa pojan pois ja sanoi että ei voi sietää poikia jne. Minä yritin kovasti häntä piristää sillä odotin itse silloin toista poikaani ja kertoa että pienet pojat ovat oikein hurmaavia ja eikö ole kivaa kun on samaa sukupuolta olevat serkukset jne. Ei mennyt alkuun yhtään jakeluun siskolle nämä hyvät puolet mutta kun vauva syntyi oli poika kuin kopio äidistään ja muutenkin aivan mielettömän suloinen vauva. Ja kuinkas kävikään poika onkin oikea äidin mussukka joka antaa äidin hoivata ja palluttaa kun tyttö aikanaan oli jo ihan pienenä kovin itsenäinen ja itsepäinen eikä juuri sylissä viihtynyt. Nyt ei siskoni vaihtaisi poikaansa yhteenkään tyttöön mutta huolestuttavaa on että taas toivoo kolmannesta tyttöä ja on esim. kaikki poikien vaatteet myynyt pois mutta säästänyt tyttöjen vaatteet koska on niin varma että kolmas on tyttö. Pelottaa jo etukäteen minua onko pettymys taas yhtä voimakas kuin edellisellä kerralla jos tuleekin toinen poika. Itse en ymmärrä yhtään tuota että ollaan niin kamalan tiukasti toisen sukupuolen kannalla ja sitten toinen on jotenkin huonompi ajatuksena. itselleni on riittänyt että lapset on syntyneet suht terveinä.

kun lapsi syntyy, sukupuolella tuskin enää siinä vaiheessa on väliä.

Tiedän hyvin mitä tarkoitat. Toivoimme mieheni kanssa ensimmäisestä lapsestamme tyttöä, ja ihanan tytön saimmekin.

Nyt en kunnolla uskalla edes harkita toista raskautta, koska pelkään että saisimme pojan. En tiedä, mistä tämä johtuu. Olemme puhuneet tästä mieheni kanssa paljon ja miettineet syitä miksi emme kumpikaan halua poikia (ei edes mieheni, ihme kyllä). Jos nyt kuitenkin joskus niin onnellisesti kävisi että saisimme toisen lapsen, luotan ja uskon vakaasti siihen että olisin lapsen syynnyttyä yhtä onnellinen kummasta tahansa (vaikka tiedänkin, että olisin aluksi pettynyt jos etukäteen saisin tietää odottavani poikaa)