" surua" sukupuolesta

En tosin ole koskaan poikaa erityisesti toivonutkaan, joten en ole joutunut pettymään kertaakaan. Ei poikakaan olisi varmaan pettymystä aiheuttanut. Olen vain aina odottanut tyttöä. Siis tiennyt odottavani.



Olen niin ylpeä näistä kolmesta tytöstä kuin olla ja voi! Muutenkin ihastelen muidenkin tyttö- ja poikasarjoja. Tutullani on viisi tyttöä, se olisikin upeaa =) Viisi poikaa myös yhtä lailla.



Meidän lapsiluku on täynnä. En ole koskaan kokenut, että lapsia pitäisi olla molempia sukupuolia. Uskon, että sinäkin olet kohta ylpeä kolmen pojan katraastasi. Onhan heitä JO kolme, upea veljessarja =)

viikon päästä oleva ultra! Poikaa toivomme mieheni kanssa tästäkin :) veljekset on ihaninta mitä voin kuvitella!!! tyttö jotenkin sotkisi kuviot... mutta jos on tyttö tullakseen niin kai se on sitten tarkoitettu niin. pääasia, että olisi terve ja kaikinpuolin hurmaava vauveli!



sukulaiset koittavat kettuilla, et eikö olisi jo tytön aika tai jos tämä kolmaskin on poika, niin joudutte vielä tytön tekemään. pah, naureskelemme ja sanomme, että poikaa toivomme kovasti. eivät usko, mutta eihän se heidän asia olekaan. olen ostanut ihania pieniä pojan vaatteita pilvin pimein, että uusi tulokas saa myös uutta päälle. mitään prinsessakamaa tuskin hankinkaan, vaikka vauva olisikin vain tyttö.

Pidän rikkautena lapsiani ja sitä että heitä on molempia sukupuolia.

Ensimmäistä odottaessani minulle sanottiin että odotan poikaa vatsan muodosta päätellen ja niin tulikin ja lapsi tuntui heti omalta ja rakkaalta.



Olin ajatellut että oli kumpi vain asia on ok. Toista odottaessa toivoin tyttöä olihan minulla jo poika, sain tytön. Kolmatta odottaessa toivoin tyttöä ja sain tytön ja tässä raskaudessa tyttötoive oli suuri johtuen siitä että syntyivät pienellä ikäerolla. Ajatuksena oli yhteiset leikit joista oli kokemusta oman siskoni kanssa.



Toki olisin ollut taatusti tyytyväinen poikaankin jos niin olisi käynyt.



Eihän ne joilla on vain yhtä sukupuolta voi tietää mitä on olla sekä pojan että tytön vanhempi.



Väitän edelleen että jotakin jää paitsi. Vertaan tätä siihen että juoksee aitajuoksua ja sileää matkaa on niillä eroa sekä yhtäläisyyttä.

Toisaalta olen varmaan jäävi puhumaan, koska mulla on tyttö ja poika. Mutta kuitenkin...

Niinkuin olisi kolme tyttöäkin!

Lasten samasukupuolisuudessa on valtavasti hyviä puolia ja etenkin lastensa itsensä kannalta. Toisaalta hyviä puolia on myös sukupuolten erilaisuudessa. Kun lapset ovat terveitä, niin molemmissa asioissa on hyviä puolia valtavasti. Oli lapsia sitten kuinka monta ja mitä sukupuolta tahansa.



Olisi kiva jos olisi kolme poikaa tai kaksi poikaa ja yksi tyttö tai yksi poika tai yksi tyttö tai kaksi poikaa tai kolme tyttöä tai kaksi poikaa ja yksi tyttö....Kaikissa on niiiin paljon hyviä puolia. Ei kukaan jolla on vaikkapa kaksi poikaa ja yksi tyttö, voi sanoa, että jäät jostain paitsi jos jollain on kolme poikaa. Mistä ihmeestä tämä joku edes sen tietäisi, kun itsellä on kaksi poikaa, että millaista on jos on kolme poikaa???

Oletko miettinyt että SINÄ olet jäänyt jostain paitsi, kun sinulla on 2+1. Et ole kokenut sitä millasta on kasvattaa ainoastaan 2 samaa sukupuolta olevaa lasta. Mielestäni olet jäänyt jostain todella tärkestä paitsi.



Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Ihan sama kuin sinä sanoi ap että hän on jostain jäänyt paitsi.

Hetken sitä oli kieltämättä vähän pettynyt, koska oli jo asettanut ajatuksensa tiettyyn uomaan. Ja kun oli jo ennestään poika, niin olisin halunnut kokea tytön äitiydenkin mekkoineen ja prinsessaleikkeineen. :) Mutta se pettymys oli nimenomaan sitä " menetettyä" tyttöä kohtaan kuin saatua poikaa, jos ymmärrätte eron. Pikkuveli on todella tervetullut meille, ja mustakin siinä on jotain hauskaa olla se pieni äitimuori karskien äijien perheessä. ;D



No, saapi nähdä, tuleeko meille vielä kolmas lapsi, neuvotteluja käydään asiasta. :) Mutta jos sekin on poika, pitää vaan ottaa asia huumorilla. Ja pojathan ON ihania kuin mitkä!!!

Ajatelkaa nyt vaikka omia lapsuudenperheitänne, ystävienn, tuttavienne, naapurien yms. perheitä. Eikös niistä vaan löydykin monta esimerkkiä tyttö- tai poikaperheistä? Ei siinä ole mitään outoa tai epänormaalia tai vajavaista.



Kaikkeahan ei voi saada. Mutta paljon kuitenkin.

Sukulaiseni perheeseen syntyi kolmas poika, johon äiti pettyi ja toi sen myös usein ilmi. Tämä lapsi kuoli tapaturmaisesti kaksivuotiaana ja siihen loppui valitus.

meillä nuorin tytöistä on nyt vuoden.



Tänään viimeksi tuli kaupassa kyyneleet silmiin kun näin perheen, jossa oli kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. miksi oi miksi ei meille suotu poikaa tyttöjen jälkeen. vaikka kuopusta rakastankin niin silti itkettää perheemme epätäydellisyys.

Olkaa onnellisia lapsistanne, oli ne sitten tyttöjä tai poikia.



T. Nainen, joka ei koskaan tule saamaan lapsia

Mutta yksi pojista kuoli liikenneonnettomuudessa, eikä tämän äidin surulla ja ikävällä ole loppua. Rakkauden määrä ei alun pettymyksestä huolimatta ole sen pienempi. Ole ikionnellinen kolmesta terveestä lapsestasi, vaali ja hoivaa aarteitasi. Olet suunnattoman onnekas.

Olen enemmän kuin tyytyväinen 2 pojastani. Esimmäinen poikani oli 8 v kuin nuorimmaiseni ilmoitti tulosta lapsettomuushoitojen tuloksena.



Ehkä jossain takaraivossani mietin että millasta olisi jos tulisi tyttö.

Luultavasti en olisi osanut olla tytön kanssa. Itse toivoin kuitenkin että ihan sama kumpi tulee KUNHAN on terve. Aina ei mene niinkuin toivoisi ja haluaisi. Lapsellani oli VSD. Nyt tuo vika on kadonnut tai oikeastaan katosi jo 4-6 kk ikäisenä.



Olkaa tyytyväisiä siitä että lapsenne on terveitä syntyessään, älkääkä itsekö kun ette saa tyttöä ja poikaa. Te ette jää yhtään mistään paitsi vaikka lapsenne ovatkin samaa sukupuolta.

Itse pidän rikkautena sitä että lapseni ovat poikia. Isompi veli pitää pikkuveikasta huolta ja leikkivät yhdessä aina kun pikkuveikka vaan haluaa. Silloin kun pikkuveikka ilmoitti että on tulossa, kysyin vielä 8 v kumman haluaisi, tytön vai pojan. Poikahan se oli toivomuksessa. Olis niin kiva leikkiä sitten yhdessä poikien leikkejä.

helpottaisko sinua, jos koettaisit ajatella niin, että eihän se sukupuoli ole lapsessa ja ihmisessä lopulta kovin määräävä tekijä.

Sinulle on nyt tulossa kolmas poika, hän on uusi tyyppi teidän perheessä ja on mielenkiintoista tutustua, millainen tyyppi sieltä tällä kertaa tulee. Hän voi olla mitä hurmaavin herra ja äidin kulta.



Toisaalta sitten jos tulokas olisi ollut tyttö, niin eihän se pelkkä sukupuoli olisi taannut sitä, että lapsi olisi ollut sinulle " mieleen" . Jos näin ikävästi voi sanoa. Ehkä tytär olisi tuntunutkin jotenkin vieraalle, erilaiselle kuin olit kuvitelmissasi kuvitellut. Olisitko sitten ollut pettynyt?



Onnea sinulle odotukseen. Tunteesi ja ajatuksesi varmasti muuttuvat myönteiseen suuntaan, kun annat ajan kulua ja myönnät myös negatiiviset tunteet osaksi elämää. Kohta voit huomata nauttivasi poikakolmikostasi.

ihan sama mitä lajia tulee. Suurella rakkaudella otan vastaan. En edes kysy ultrassa kumpaa laatua tulee, otetaan vastaan mitä annetaan.



Meillä on suvussa tosi monta perhettä, joissa on lähivuosina kuollut täysiaikaisia vauvoja mahaan, synnytykseen kuolleita vauvoja ja myöhäisillä viikoilla mahaan kuolleita vauvoja, että olette kahjoja, jos sukupuolesta vielä nurisette.



Olen itse nyt nähnyt sen niin läheltä, että tärkeintä on saada se oma lapsi (sukupuolesta välittämättä) terveenä ja elävänä syliin!!!

sinussa surun ja kaipuun tunteita, jotka sinun täytyy käsitellä ENSIN.



Kun olet käsitellyt ne tunteet, pystyt sitten taatusti myös nauttimaan siitä vauvasta (pojasta) joka teille on tulossa.



Tunteita ei tosiaankaan ohjata järjellä. Kukaan ei voi sanoa toiselle " noin ei saisi tuntea" , koska se ei ole niin yksioikoinen juttu. Tunteet on pakko käsitellä, myös ne negatiivisemmat, koska muuten ne tulevat jotain muuta kautta ulos, jos ne vaan " säilöö sisäänsä" .



Voimia, ap!! =)) Olet kohta kolmen hurmurin äiti! =)

ONHAN sillä merkitystä sillä sukupuolella. No onhan kieltämättä pojat ja tytöt erilaisia. Mutta ihan yhtälailla erilaisia ovat eri pojat ja tytöt keskenään. Ei ole kahta samanlaista lasta vaikka samaa sukupuolta olisivatkin. En ymmärrä miten kenellekään voi olla niin tärkeää nimenomaan se sukupuoli.

Meillä on kolme lasta: yksi matemaattinen ja sporttinen, yksi taiteellinen taivaanrannan maalari, kolmas on vielä niin pieni ettei siitä oikein osaa sanoa =) Samaa sukupuolta kaikki!

Sanokaa mitä sanotte " tunteiden käsittelemisen puolesta puhujat" , mutta onhan tää nyt jotenkin sairasta valittaa terveiden lastensa SUKUPUOLESTA. Oksettaa koko keskustelu. Kyllä minunkin mielestä saa tunteensa sanoa ja ne ilmaista, mutta anteeksi vain, pidän näitä valittajia varsin kiittämättöminä ihmisinä. Niin minä tunnen.



Kahden lapsen ylpeä ja onnellinen isä.

Minä olen itse perheen neljäs lapsi. Olemme kaikki tyttöjä. Sain joskus teini-ikäisenä tietää, että minut tehtiin vain siksi, että vanhempani olisivat halunneet pojan. Koko odotusajan sisareni ja vanhempani ja lähisuku ja ystävät olivat kiiiiiihkeästi toivoneet, että olisin nyt se toivottu poika. Silloin ei kai vielä ultrattu, seitsemänkymmentäluvulla.



Kärsin asiasta vuosia. Näin kaikessa merkkejä siitä, että olin tuottanut vanhemmilleni pettymyksen, enkä mistään omasta yrityksestäni huolimatta voinut olla heille se lapsi tai sellainen lapsi kuin he olisivat halunneet.



Sukupuoli ei ole lapsenkaan valinta. Ja vanhempien tehtävä on rakastaa lapsistaan jokaista.

Tuohon viimeiseen viestiisi erityisesti osaan samaistua todella hyvin.



Oma tarinani on sellainen, että minulla on 2 tyttöä - ja esikoisen odotusaikana pelkäsin, että poika tulee. Kuopusta odottaessani tiesin hänen olevan tyttö (ts. vahvasti arvelin sitä, kunnes ultrassa asia varmistui), joten en saanut samaa " pelkoa" pojasta.



Minunkin syyni tyttöjen toivomiselle on omassa äidissäni, sekä äitini äidissä (mummussani). Halusin saada tyttöjä, joille voisin viestittää tunnetta siitä, että HE ovat arvokkaita (omassa suvussani elää vahvasti ajatus siitä, että vain poikalapset ovat haluttuja / toivottuja, ja tytöt eivät ole ns. " mitään" - suurimmalla osalla suvussani on tyttöjä, pojat harvinaisempia - mutta sitäkin rakkaampia). Halusin jakaa kasvun naiseksi omien tyttärieni kanssa; keskustella ja pohtia maailmaa ja mm. äitiyden / naisen merkitystä ja asemaa tässä kaikessa. Halusin kai " hoitaa" omaa pieleen mennyttä äitisuhdettani omien tyttöjeni kanssa, ja hoitaa sen kaiken kasvatustyön paremmin.



Kolmannen vauvan kanssa minulla ei ole sukupuolitoivetta, jos hän on tyttö, ihan kiva, mutta jos hän on poika - olisi sekin jo KIVA = ). Tiedän, että minulla on itselläni työstämistä tämän asian kanssa - mutta toivon, että sitten joskus olisin " kypsä" ottamaan myös sen pojan vastaan (jos hän meille syntyy) ja ikäänkuin aloittamaan hänen kanssaan puhtaalta pöydältä - ilman tätä suvun tuomaa taakkaa.