Masentaa ja kiukuttaa kun mies ei suostu sopimaan pikku kärhämää.

Jos tuo asia on sinulle NOIN olennainen, niin luovu tuosta suhteesta nyt, kun vielä voit.



Kyllä minä antaisin miehelle vielä yhden mahdollisuuden, mutta oikeasti tuo on niitä vaikempia itsessä muutettavia asioita. Se, miten riitelemme ja tuomme kiukun esiin, opitaan jo varhain lapsuudessa. Sitä on tosi vaikeaa edes tietoisella pyrkimyksellä muuttaa!

[/quote]

Itse olisin raivostunut kyllä niin, että mies olis ollut se, joka pyytelee anteeksi.

Mutta kyse on todella perustavanlaatuisesta persoonajutusta. Meilläkin asiasta on puhuttu ja puhuttu 20 vuotta, mutta edelleen mies mököttää suuttuessaan.



Joten en menisi takaamaan, että kukaan muuttuu tuossa asiassa ratkaisevasti. YRITTÄÄ voi ja voi toki olla, ettei ap:n miehessä istu tapa niin sitkeässä kuin omassani.



No, onneksi minulle asia ei ole ihan yhtä tärkeä ;=)

kerroin miten tuskainen olen ollut...

Lupasi kuitenkin yrittää jatkossa puhua asioista heti, kun vannotin, että ei enää saa jättää asioita roikkumaan.



Nyt minulla on paljon parempi olo ja toivottavasti ensi kerralla hän muistaa lupauksensa.



Kiitos vastauksista kaikille.

Tosin tuo on kyllä aika tylsää, että vähättelee sinun huoltasi naureskelemalla. Mutta ehkä ei vaan nolostukseltaan osannut oikein reagoida siihen.



Kait olet kertonut hänelle tuon, miltä mökötys sinusta tuntui exän kanssa ja nyt? PUHU siitä hänelle.

vissiin lapset eivät ole miehen lapsia, ehkä lasten kanssa oleminen on vielä uutta? Tosin miehet on monesti sen verran tomppeleita, että jos ei apua tajua selvällä suomella pyytää, ei sitä myöskään saa. Itse olen joskus ottanut nokkiini, kun mies ei ole tajunnut tarjota apua, vuosien myötä olen kyllä oppinut että mieheni ei vain havannoi asioita samoin kui minä, eli joihinkin asioihin on pakko hieman potkia liikkeelle. Hyvä kuin saitte asian sovittua!

Yritä nyt kuitenkin vielä tänään sopia asiaa. Jos mies ei vielä tänäänkään suostu puhumaan asiasta, niin sitten on huonompi homma.. Mä olen niitä ihmisiä, jotka tarvii sen 30 minuuttia riidan/kinastelun jälkeen rauhoittumisaikaa, mutta heti sen jälkeen mulla on jo tarve sopia. Yön yli mököttäminen tuntuis mustakin kauhealta, joten sympatiat sulle ap.

Kieltämättä ei kuulosta kovin hyvältä, että miehelläsi on taipumusta mököttämiseen.



Oma mieheni on samanlainen ja homma on kaivellut meitä koko - kääk - 20-vuotisen yhdessäolomme ajan. Siis se, että riitelemme ihan eri metodilla. Minä kinastelisin asian selväksi saman tien, mies huutaa ja sen jälkeen mököttää kevyesti 4-5 päivää.



Sinuna nyt miettisin ja tutkailisin aika tarkasti, miten mies reagoi. Mököttäminen on vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa siinä missä raivokas huutokin. Kestätkö sen, että tulevaisuudessa nuo mökötyskaudet lisääntyvät ja myös todennäköisesti pitkittyvätkin? Kuinka painostavina koet ne?



Itse olen huomannut, että vuosien mittaan olen läpikäynyt liki kaikki sopeutumismuutokset. Ensin alkuun pyytelin anteeksi kaikkea - vaikkei " vika" olisi ollutkaan minussa - ihan vaan saadakseni sen kamalana pitämäni mökötyksen loppumaan. Sitten aloin saada aika näyttäviä hepuleita (" paljon väliä, koska lopputulos on joka tapauksessa sama eli päivien puhumattomuus" ). Sitten aloin pantata kaikkea närkästystä ja kiukkua, koska en halunnut ehdoin tahdoin aiheuttaa noita mökötyksiä.... mutta tuon haitta oli, että kiukku turskahti kuitenkin jossakin yhteydessä (alkuperäiseen syyhyn nähden triviaalissa) ilmi ja aiheutti sen riidan kuitenkin.



Nyttemmin olen alkanut suhtautua mökötykseen evvk-asenteella, mahdollisimman pitkälle. Lasten kanssa voi touhuta vaikka mies mököttääkin. Mutta raskasta tuokin on.



Joten mieti.



Kaikkiahan tuollainen ei rassaa, jos itsekin riitelee samalla lailla.

Mies vastasi triviaalilla viestillä siitä, että jätti päivän lehden pöydälle " Ja ei muuta" . Eli ei halua vieläkään keskustella asiasta.



Kyllä kaivelee. Olen niitä ihmisiä, joilla paha mieli saa koko päivän pilalle, en jaksa muuta kuin maata sängyssä, tuntuu että olo on täysin latistunut ja väsynyt jos on riitaa päällä.



Elämäni on ns. pilalla jos asioita ei saada sovittua. Ja tuo mies on taas sitä mieltä, että hän ei halua keskustella eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa :( Että minun pitää vain kärsiä kunnes hän katsoo minun kärsineen riittävästi.



Olen aiemmin näin käydessä yrittänyt koota itseäni, mutta en voi sille mitään, että olen herkkä. Jos suhteessa on tuollaista vihanpitoa, en tunne voivani hyvällä mielellä suunnitella tulevaisuutta, olla onnellinen suhteessa tai vilpitön. Tekee mieleni vain juosta pois ja jättää koko mies.



Tuntuu vain hassulta, että mies mieluummin mököttää ja riskeeraa suhteemme (koska en kestä tätä ja saatan jättää hänet sen takia) kuin puhuu kanssani pari sanaa... :(

Vierailija:

Mies vastasi triviaalilla viestillä siitä, että jätti päivän lehden pöydälle " Ja ei muuta" . Eli ei halua vieläkään keskustella asiasta.

Kyllä kaivelee. Olen niitä ihmisiä, joilla paha mieli saa koko päivän pilalle, en jaksa muuta kuin maata sängyssä, tuntuu että olo on täysin latistunut ja väsynyt jos on riitaa päällä.

Elämäni on ns. pilalla jos asioita ei saada sovittua. Ja tuo mies on taas sitä mieltä, että hän ei halua keskustella eikä siihen voi mitenkään vaikuttaa :( Että minun pitää vain kärsiä kunnes hän katsoo minun kärsineen riittävästi.

Olen aiemmin näin käydessä yrittänyt koota itseäni, mutta en voi sille mitään, että olen herkkä. Jos suhteessa on tuollaista vihanpitoa, en tunne voivani hyvällä mielellä suunnitella tulevaisuutta, olla onnellinen suhteessa tai vilpitön. Tekee mieleni vain juosta pois ja jättää koko mies.

Tuntuu vain hassulta, että mies mieluummin mököttää ja riskeeraa suhteemme (koska en kestä tätä ja saatan jättää hänet sen takia) kuin puhuu kanssani pari sanaa... :(

Miehesi toimii toki itselleen luontaisella tavalla. Ei yksinkertaisesti kykene vihaltaan puhumaan asioita. Ehkä kokee vieläpä, että sinä olet kommunikaatiotaidoiltasi niin ylivoimainen, ettei pärjää kanssasi riitatilanteissa.

Mutta toki tuo on vallankäyttöäkin. Mies on huomannut, miten asia sinua rassaa. Ja tekee tuota tahallaan!

Jos koet mököttämisen noin voimakkaasti, niin sinuna yrittäisin selittää asian miehelle perin pohjin. Kerro, että tyylin on pakko muuttua edes jossakin määrin. Ei hänestä varmasti tule " nopeaa riitelijää ja sopijaa" sinun määräyksestäsi, mutta voi hänkin yrittää muuttua!

Ja muista, että mököttäminen ei noin luontaisesti kyllä suhteen arkistuessa ja jatkuessa VÄHENE, vaan tismalleen päinvastoin. Siis jos miehesi ei aidosti yritä muuttaa käyttäytymistään.

Mieti, kestätkö sen vai et. Jos et, miehesi on sinulle väärä valinta. Karua sanoa näin, mutta " been there, done that" . Minä en ihan noin kovasti kärsi mökötyksestä, mutta tiedän oikein hyvin, miten vaikeaa siitä on päästä eroon parisuhteessa.

olin ollut reissussa lasten kanssa viikonlopun. La-su välisen yön lapseni oksenteli laivalla (siinä lensi oksennukseen yön aikana kaksi sänkyä ja koko hytin lattia :( ja yöunet melkein nollassa. Tultiin takaisin bussilla ja koko viisituntisen bussimatkan molemmat lapseni oksensivat kaaressa ja vaikka oli muovipussit jne. niin pienet oksentivat minne sattuu. Siivosin viisi tuntia bussin lattioita, tavaroitamme ja vaatteitamme oksennuksesta ilman vettä ja vähillä papereilla ja yritin lohduttaa kipeitä lapsia autossa. Laitoin miehelle myös tekstareita siitä, miten meillä menee ja hän vastasi niihin, että kohta helpottaa jne.



Tulimme perille vasta puolenyön aikaan. Olin umpiväsynyt, raahasin kahta nukkuvaa lasta ja neljää oksennusta valuvaa kassia portaita kotiimme, neljä kertaa piti autolta kulkea eteiseen portaita ylös. Miesystäväni oli kotona ja huomasi meidän tulleen, mutta minun auttamiseni sijasta istui sohvalla koko tavaran ja lasten raahamisen ajan.



Toinen lapsista heräsi eteisessä ja kulki sisälle, eikä vieläkään mies tullut auttamaan.

Kun olin saanut lapset ja tavarat viimein sisään, tuli hän sitten vasta kysymään, että ai, olisitko tarvinnut apua?



Totesin ihan rauhallisesti, että olisin, mutta nyt alkaa olla jo myöhäistä. Riisuin lapset, panin iltapalalle ja menin suihkuun.



Sillä aikaa miesystäväni oli jättänyt lapset yksin keittiöön ja mennyt sänkyyn. Ja siitä lähtien siis mököttänyt. Yritin kysyä, miksi hän ei auttanut minua, vaikka tiesi miten puhki olin, mutta hän vastasi vain että hyvää yötä ja käänsi selkänsä.



Olen siis epätietoinen tulevasta. Hän suuttui minulle, kun arvostelin sitä ettei hän auttanut ja nyt hän mököttää minulle. En näe järkeä pyytää anteeksi (koska en ole loukannut häntä, en sanonut mitään muuta kuin että olisit voinut auttaa), toisaalta en pysty olemaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

ihme, ettet sanonut jo pahemminkin ;=)



Miehet ovat usein vaan tuollaisia mölöjä, että eivät älyä tarjota apua, jos ei suoraan sitä heiltä pyydetä.



Mutta mitenkään oikeutettu tuo miehesi reaktio ei ole. Itse en - ihan tosi - katselisi tuollaista miesystävää pitkään. Jos ei todellakin ERITTÄIN nopeasti osaa esittää anteeksipyyntöä ja uskottavaa selitystä käytökselleen...

Onko hän hieman lapsellinen vai vain itsekäs? Kovin otti moisesta itseensä, minä olisin sanonut pahemminkin.. VOimia sulle!

Tuntuu vain järjettömältä tämä kaikki. Mies jos olisi sanonut vaikka vain, että sori, en tajunnut ja anteeksi olisi pitänyt auttaa, olisin lauhtunut ja hyvällä tuulella saman tien. Nyt tästä tuli melkoinen episodi, jossa vastakkain ovat miehen itsepäisyys (ja loukkaantuminen jostakin, jota ei sano?) ja minun kykenemättömyyteni ottaa asioita evvk-tasolla.



Ex-mieheni kanssa totuin tuohon samaan ja kävin läpi samat vaiheet kuin edellä kirjoittanut 20 vuoden suhteen elänyt. Lopulta pääsin siihen evvk-vaiheeseen, mutta se söi herkkyyden suhteestamme ja johti siihen, että en välittänyt enää koko miehestä, kun oli pakko kylmettää herkkyyteni. En haluaisi käydä sitä tunneskaalaa enää läpi uudessa suhteessa :(

Vierailija:

Ex-mieheni kanssa totuin tuohon samaan ja kävin läpi samat vaiheet kuin edellä kirjoittanut 20 vuoden suhteen elänyt. Lopulta pääsin siihen evvk-vaiheeseen, mutta se söi herkkyyden suhteestamme ja johti siihen, että en välittänyt enää koko miehestä, kun oli pakko kylmettää herkkyyteni. En haluaisi käydä sitä tunneskaalaa enää läpi uudessa suhteessa :(

Jos tuo asia on sinulle NOIN olennainen, niin luovu tuosta suhteesta nyt, kun vielä voit.

Kyllä minä antaisin miehelle vielä yhden mahdollisuuden, mutta oikeasti tuo on niitä vaikempia itsessä muutettavia asioita. Se, miten riitelemme ja tuomme kiukun esiin, opitaan jo varhain lapsuudessa. Sitä on tosi vaikeaa edes tietoisella pyrkimyksellä muuttaa!