Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtäkö kukaan mun logiikkaa, miksi haluan kolmannen lapsen?
15.01.2007 |
Miehellä on paöjon sisaruksia, mutta eivät ole missään tekemisissä keskenään tai vanhempien kanssa. Yhtä veljeä ollaan nähty viimeksi 4 vuotta sitten vaikka asutaan samassa kaupungissa. Mitään riitaa ei ole, heillä ei vaan olla tekemisissä, tosi etäiset ja muodolliset välit.
Minulla on yksi sisarus, joka on nyt vakavasti sairas, ollaan todella läheisiä. Muuta sukua ei pahemmin ole.
Haluaisin kolmannen lapsen, etteivät lapset olisi aivan yksin vaan heillä olisi turvaa ja apua toisistaan, kun meistä aika jättää. Mietin vastaavaa tilannetta kuin oman sisareni kanssa. Jos toinen heistä sairastuu tai me olemme vanhoina todella työllistäviä, olisi kolmas lapsi jakamassa vastuuta. Miehen suvulta on varmaan aika turhaa odottaa mitään apua, kun ovat kaikki keskenään joulukorttilinjalla.
Kommentit (5)
ainoastaan siksi, että haluaa juuri tässä ja nyt, hoitaa niitä ja elää niiden kanssa samassa perheessä. Lasten ja sinun tulevaisuutesi voi olla aivan mitä vaan eikä se riipu lasten lukumäärästä.
Ei myöskään kannata siksi tehdä jotain määrää lapsia, että heillä olisi lapsuudessa kivaa keskenään. Kaikki sisarukset eivät todellakaan ole kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis _tietenkin_ mä haluaisin se lapsen suurimmaks osaks se lapsen itsensä takia, mutta on toikin aika iso pointti. no, mies ei kyllä suostu siihen kolmanteen lapseen logiikasta riippumatta joten samapa tuo. tuntuu niin surulliselta ajatella ettei ikinä enää saa olla raskaana, synnyttää, saada pitää vastasyntynyttä vauvaa sylissä. :' (
En tosin osaa sanoa, onko toi hyvä vai huono syy. Mutta hankkii ihmiset lapsia vaikka millä perusteella, joten ei kai sen niin väliä, jos lapsi on toivottu omana itsenään ja sitä rakastaisi jne. Syntyyhän niitä rakastettuja lapsia paljon vahinkonakin, joten miksi ei tuollakin logiikalla.
että sisaruksista on turvaa toisilleen.
sisaruksia, sitä enemmän EVVK. Just kuin ap:n miehen perheessä. Ollaan vaan tyytyväisiä, kun on päästy rauhaan ja eroon siitä olemassaolo-, huomio- ja resurssitaistelusta. Ja kun taas sisaruksia on vähän, arvo tajutaan paremmin.
Eikä monet lapset edes omaa vanhuudenturvaa tuo. Kun lapsia on paljon, jokainen voi ajatella, että kyllä varmaan joku toinen käy/hoitaa/välittää. Mutta jos lapsia on vain yksi, silloin hän ei voi paeta vastuuta tuollaiseen toiveajatteluun.