Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette joskusn karsineet lievahkoista tai vakavammista paniikkioireista? Onko mitaan keinoa, milla saatte itsenne ko. tilanteessa " rentoutettua" ilman
28.01.2007 |
lääkkeitä? Mulla ollut viime aikoina silloin tällöin ko. vaivaa. Jos otan yhden paukun, ni olo on pian hyvä. Mutta siihen kierteeseen nyt ei aina viitsis lähteä. Psyykelääkkeitäkään en halua, ksoka olen niitä joskus aikanaan käyttänyt ja en halua enää siihen rumbaan.
Kommentit (6)
itse parantunut paniikkihäiriöstä. Aluksi söin lääkkeitä, jotka kyllä auttoivat, mutta sitten lopetin ne.
Osittain yhä välttelen " pahimpia" tilanteita, kuten pitkänmatkan busseja jne.
Kuitenkin saan itseni pysymään rauhallisena ajatellen aina sitä mitä voisi pahimmillaan tapahtua ja mitä se haittaisi. Tarkistan myös aina ensimmäisenä uloskäynnit ja vessat esim. kaupoissa.
Ennen lähes joka kerta jouduin lähtemään kesken pois, mutta nyt pystyn jo lähes normaalisti olemaan.
Minulla myös paniikki iski esim teatterissa. Niinpä rupesin vain ottamaan paikkoja reunoilta ja läheltä uloskäyntejä ja tilanne heti helpottui.
Kuitenkin edistyminen on ollut melko hidasta..pari vuotta on mennyt, mutta onneksi ei ole kiire mihinkään. Ero on kuitenkin huikea tämän hetkisen ja parin vuoden takaisen tilanteen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos alan saamaan paniikkikohtauksia, tiedän, että elämässä on jotakin vikana eli stressi on päässyt liian suureksi. Silloin pitää alkaa hoivata itseään enemmän, hidastaa. Paniikkipaikoissa auttaa se, että muistaa, että oikeasti koskaan en ole pyörtynyt, eikä mitään ole koskaan tapahtunut. Sekin auttaa, ettei ajattele koko asiaa, vaan työllistää itsensä kaikella muulla. On ystävien ja tuttujen kanssa ja nauttii heidän seurastaan.
Lääkkeitä en itsekään halua, kun ne eivät ole minulla pidemmän päälle auttaneet. Itse uskon luontaishoitoihin ja käyn vyöhyketerapiassa. Sitä voin suositella muillekin.
Eli esim. joogasta tms. tuttuja hengitysharjoituksia. Sitten alan esimerkiksi käymään mielessäni kertotaulua päässäni läpi keskittäen kaikki ajatukset siihen.
Sain muutaman kerran kohtauksen ja sain ilman lääkitystä hallintaan juuri noilla ajatusten ja hengityksen hallinnalla. Lisäksi mulla auttaa se, että ' annan' itselleni luvan tuntea niitä tuntoja, joita lähestyvä kohtaus tuottaa, tyyliin ' anna tulla, käy päälle, ei pelota, etkö parempaan pysty' :) ...vaikee selittää :D
Kyllä mulle edelleen tuollaisia tuntoja saattaa joissain tilanteessa tulla mutta eipä ole kunnon kohtausta ollut moneen vuoteen vaikka tälläkin hetkellä elämä on hyvin hektistä (ja stressiäkin painaa päälle).
Tuo myös auttaa jos on seurassa ihmisiä, jotka asiasta tietävät...mulla ainakin sellainen turvallisuuden tunne auttaa.
Myös rentoutumisen tilaan. Lasken kymmeneen ja keskityn vain ja ainoastaan sisään-ja uloshengitykseen. Kyllä menee sitten ohi. Kun tietää ettei ole vakavaa, ei enää hätäänny niin kovasti kuin ensimmäisillä kerroilla (kun on käyty lääkärissä ja lääkäri todennut että ei ole mistään vakavasta siis kyse).
Mutta jos joskus lähteekin vaikka teatterireissulle tai jonnekin muualle, hän kertoo seurueelle, että tällane tapaus ja jo se helpottaa että ne lähimmät tietää. Ei kuulemma tunnu ollenkaan niin pahalta.