Olisi kyllä henkisellä turpiin vedolla tarvetta jos tapaisin Heidi " vaikea raskaus" Sohlbergin...

eikä ' vaikeuksia' voi verrata keskenään. Ethän voi aliarvioida äidin tuskaa siinäkään tilanteessa, missä lapsi on esim. vakavasti sairas ja toisella lapsi kuolee. Molemmat kokevat asian henkilökohtaisella tasolla tuskallisena, vaikka toinen onkin yleisen mittapuun mukaan surullisempi tapaus.

Valitettavaa, että sinulla on käynyt kurjasti, muttet voi dissata Heidin kokemuksia myöskään.

mutta jokainen osaa valittaa vain itselleen vaikeista asioista. Aina löytyy joku, jolla on ollut vaikeampaa. Entä Afrikkalaiset köyhät äidit, jotka synnyttää HIV positiivisena lapsia näkemään nälkään ja kuolemaan nuorina...



En vähättele kokemuksiasi vähääkään, yritän vain tuoda laajempaa näkemystä asiaan.

Ja sitten se ikävä kysmys: jos raskaudet ovat sinulla aina noin vaikeita ja riskialttiita, miksi olet niin monasti hankkiutunut raskaaksi? Eikö esim. adoptio voisi olla vaihtoehtoinen tapa hankkia lapsia...

Vatsatauti raskausaikana on kurja, tiedän kokemuksesta, olin myös silloin sairaalassa, mutta silti voisi vähän miettiä mitä suustaan päästää.



Toisaalta ajattelen nykyään monista turhan valittajista että heidän onnekseen he eivät tiedä pahemmasta ja tuo on heidän tiedoillaan ja kokemuksillaa se pahin homma. Annan siis heille heidän typeryytensä anteeksi, samalla savu nousee korvista noin niinku pään sisällä.



Kaikki on niin suhteellista...



ap

Osanottoni kuitenkin menetyksistäsi!

Syy miksi jaksoin yrittää oli lääkärit. He hokivat mulle aina että jokainen raskaus on erilainen ja yritä rohkeasti vain. Sitä mieltä oli vieläkin jotkut lääkärit. Oma kanta oli vaan selvä, en jaksa enää hakata päätä seinään. Nyt on piuhat kiinni ikuisesti.



Varmasti on muakin rankempia asioita kokeneita, siksi en haluakaan että tuolaiset tyhjäpäät ampuu noita lentäviä lauseitaan, koska jotakuta muuta se loukkaa VIELÄ ENEMMÄN kuin mua.



ap

Sellaisille pelkkä kynnen katkeaminen/repeytyminen on elämän suurin trauma!

vatsataudistaan ja sen hetkisitä peloistaan, ja siitä toimittaja saikin koko juttunsa punaisen langan!

Eipä noissa iltapäivälehtien jutuissa liikaa aivoja muutenkaan rasiteta...

Vierailija:

Sellaisille pelkkä kynnen katkeaminen/repeytyminen on elämän suurin trauma!

Tää on Heidi S.:n eka raskaus, ja jos se hänestä tuntuu vaikeelta niin sitten tuntuu. Jos sillä olis takana vastaavanlainen kokemus niin varmasti jättäis monet asiat sanomatta, mutta kun ei ole. Ei siinä ole mitään henkilökohtaista sua vastaan, ymmärrän hyvin kyllä että sun kokemasi raskaus on ollut ihan kamala, ja pahoittelen sitä erittäin paljon. Mutta älä syytä Heidiä siitä.

imittäin äidin kuolema rintasyöpään Heidin ollessa vasta 10v. Miettikää mitä kirjoitatte, raskaudesta ja sen jatkumisesta ei saisi olla yhtään iloinen. Ensimmäiseen odotukseen kuuluu tietty hehkutus ja ruusunpunaiset unelmat, eikä Heidi ole näissä pahin tapaus ollenkaan! Kaikkea hyvää Heidille raskauteen ja elämään!

Jutun kirjoittanut toimittaja (tai osittain hänen lähiesimiehensä) valitsee sanamuodot, painotukset ja sisällön. Heidin osuudeksi jää jutun läpilukeminen, jos hän edes pyytää juttua nähtääväkseen tai toimittaja sen antaa. Tämän jälkeen toimittajalla ei ole velvollisuutta ottaa huomioon mahdollisia parannusehdotuksia. Olen pari kertaa ollut haastateltavana työni puolesta ja kerran sain kyllä totaalisen merkillisiä asioita painottavan ja jopa täysin väärin ymmärrettyjä seikkoja sisältävän jutun ennakkotarkastukseen; korjaukseni onneksi menivät sellaisinaan läpi!

Omat menetyksesi ei estä muita kertomaan omista vaikeuksistaan. Minullekin tuli mieleen Heidin äidin menetys, surullista. Toivon onnea hänelle.



En pitäisi häntä tyhjäpäänä tuntematta häntä henkilökohtaisesti..