Pelottaako teitä IHAN OIKEASTI yksin kotona iltaisin?

Tosin mä oon aina yksin (ellei lasta lasketa...), joten ei auta muu, ku pelätä :D

EI tulis ikinä mieleenkään olla peloissani yksin kotona. En vaan tajua, että joku on, mutta kai siinä on joku lapsuuden laiminlyönti tms. taustalla.

Siis en pelkää, että joku tulee ja tappaa, vaan vaan pelottaa!



Päähän tulee kaikkai kauhutarinoita ja sitten selkäpiitä karmii ja tulee arka on säikky olo.





Jotkut ovat herkempiä, ja omaavat mielikuvituksen.



On minullakin ystäviä jotka eivät voi käsittää pelkoja, vaan selviävät kaikesta itse ja vetävät roistoja turpiin!

Kun pari päivää sitten karkasi 150 vaarallista vankia läheisestä vankilasta. Ja muutama niistä kaiken lisäksi yritti piiloutua poliisia mieheni serkun taloon. Oli serkku (nainen) tyttärensä kanssa kaksin kotona kun neljä miestä tuli yläkerran ikkunoista sisään. Siis rikkoi ikkunat ja kun ei ollut kaltereita, kuten muissa huoneissa, pääsi sisään. Poliisit oli perässä ja ampuivat kohti yhtä miestä. Asukkaat siis lukitsivat itsensä vessaan siksi aikaa.

Nyt vielä 17 vankia vapaalla jalalla, muut saatu kiinni. Mulla on kolme lukkoa ja vielä varmuusketju ja kalterit, joten uskon olevani turvassa. Mies ilta/yötyössä, joten aina yksin lapsen kanssa illat.

Vierailija:

Kun pari päivää sitten karkasi 150 vaarallista vankia läheisestä vankilasta. Ja muutama niistä kaiken lisäksi yritti piiloutua poliisia mieheni serkun taloon. Oli serkku (nainen) tyttärensä kanssa kaksin kotona kun neljä miestä tuli yläkerran ikkunoista sisään. Siis rikkoi ikkunat ja kun ei ollut kaltereita, kuten muissa huoneissa, pääsi sisään. Poliisit oli perässä ja ampuivat kohti yhtä miestä. Asukkaat siis lukitsivat itsensä vessaan siksi aikaa.

Nyt vielä 17 vankia vapaalla jalalla, muut saatu kiinni. Mulla on kolme lukkoa ja vielä varmuusketju ja kalterit, joten uskon olevani turvassa. Mies ilta/yötyössä, joten aina yksin lapsen kanssa illat.

Mekin asutaan aika maalla enkä uskalla edes nukkua yksin pimeässä kun siis pelkään pimeää. Ei sillä asialla ole järjen kanssa mitään tekemistä

Olen ollut tosi syrjässä maalla yksin jo verrattain pienenä. Siinä iässä kun tällä palstalla äidit vielä pyyhkivät lapsensa takaliston, olin jo itsekseni öitä kotona vanhempien vuorotyön tähden ja taajaman ulkopuolella peräti.



Myös mökillä olin varhaisteininä yksikseni ilman puhelinta.



Ei ole nakki eikä mikään olla yksin rivitalossa. Yksinhän en ole kuitenkaan, naapureita on useampi het vieressä.

kuten aikuisikään asti asuinkin, niin kyllä vaan pelotti olla yksin iltaisin talvella talvimyrskyissä ainakin, luntakin niin paljo että traktorilla olis pitänyt eka aurata että pääsee tai hiihtää suksilla 2km isomman tien varteen ensin,

ambulanssit yms hätätilanteet? ei tarvi ajatella.

(en ole näitä kirjoittelijoita)

Mulla on aina ollut koira. Ja nyt on myös hälytysjärjestelmä, jonka panen päälle, jos olen lasta kanssa yksin.

nyt kun asutaan kerrostalossa. vaikka asutaankin liki keskustassa, niin jotenkin tietää että seinän takana on joku, jos hätä tulee...

Aiemmin kun asuttiin ok- talossa, vaikkakin keskellä isoa asuntoaluetta, niin hirvitti olla illat/yöt yksin tai lasten kanssa. En uskaltanut mennä tupakalle muuta kuin etuovelle ja pikaisesti. Ja jos illalla nukkumaan mennessä muisti, että alakerrassa on pyykit laittamatta kuivamaan, niin vaati kyllä aika paljon lähteä sinne yksin niitä pistämään!!



Mä oon aina ollu samanmoinen säikky, eikä yhtään asiaa paranna, että tykkään kattoa kauhu- ja jännityselokuvia ja lukea hirveita kauhutarinoita...

nnusta seisovat kulmittain toisiinsa ja niiden väliin jää pensasaidoin rajattu sisäpiha...Ikkunamme ovat pääsääntöisesti sisäpihalle ja asumme ensimmäisessä kerroksessa...Jos joku tulisi sisään ovesta, minä tiputtautuisin ulos ikkunasta ja toisin päin. Tämä on sellainen perinteinen, hieman sisäänpäinlämpeävä taloyhtiö kaiken lisäksi, että eihän tänne edes pääse vieras sisäpihalle ilman, että kymmenen naapuria (mm. pari uteliasta mummoa) kyttää ikkunasta, tyyliin " jaaha, onpas vieraan näköinen naama, onkohan se tuonne Lempäälöille menossa 60-vuotis kahveille" ...Kerran seurusteluni alkuaikoina olin unohtanut avaimet kotiini, mutta tässä tapauksessa onneksi myös parvekkeen ikkunan auki, tuorre miesystäväni sitten kiipesi parvekkeelle ja meni ikkunan kautta sisälle (meille onnistuu juuri ja juuri kiipeämään jos on pitkä ja hallitsee liikkeet, itse en siihen pysty). Itse seisoin rappukäytävässä odottamassa, joten naapurit eivät nähneet minua. Kaksi naapuria oli salamana ikkunassa huutelemassa, että " mitäs siellä tapahtuu, soitetaanko poliisit" .



Monien mielestä tämä voisi olla ahdistavaa, mutta minulle ainoa oikea asumismuoto...Ja ensimmäisessä kerroksessa asuminen on turvallista myös esim. palotilanteissa.

vähän pelotti, kun noin 200m päässä olevaan taloon oli menty yöllä isäntäväen nukkuessa sisään. Puhelin oli sängyn vieressä ja ulko-oven eteen sisäpuolelle laitoin rattaat, että kuuluu ainakin ryminää jos joku tulee. Tuo hiippari oli nähty kyseisenä yönä muidenkin talojen pihassa istuskelemassa...

Koirat kyllä iomoittavat, jos joku vähemmän mieluinen tyyppi olisi sisään tunkeutumassa. Hälytysjärjestelmällä saamme myös avun paikalle :)