Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte sovinistimiehiänne?
27.01.2007 |
Minä olen tietoisesti valinnut kumppanikseni miehen, joka ei ole sovinisti. Tämä oli tärkein kriteeri valinnassa, koska sovinistin kanssa en voisi elää.
Meillä on itsestään selvää, että mies tekee kotitöistä vähintään puolet. Tällä hetkellä tekee enemmänkin.
Meillä on kolme lasta ja jokaisesta mies on ollut vanhempainlomalla yhtä pitkään kuin minä äitiys+vanhempainlomalla. Näin, vaikka mies saa parempaa palkkaa kuin minä.
Mies hoitaa lasta yhtä paljon kuin minä. Meillä ei ole erikseen naisten ja miesten töitä, eli minä huollan autoakin jne.
Otimme minun sukunimen, kun menimme naimisiin, koska mies halusi edistää tasa-arvoa näin. Olemme perheenä tyytyväisiä.
Ihmettelen (ja mies ihmettelee myös), miksi oikeastaan kaikissa tuttavaperheissämme näennäisesti tasa-arvoinen mies on oikeasti piilosovinisti. Näkyy mm. kotitöiden määrässä, lasten hoidossa, siinä ettei olla vanhempainlomalla yhtä kauan kuin nainen ja perheessä on miehen sukunimi, kun mies ei muuhun suostu.
Ihan oikeasti, kertokaa, miksi näin on edelleen ja miksi naiset suostutte siihen, että mies on perheen pää? Kysyn ihan ystävällisesti, joten älkää tulko sanomaan, että mitä sua haittaa, mitä muut on. IHmetyttää vaan!
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen piilofeministi. Joka tapauksessa elämäntilanteemme on tällä hetkellä sellainen, että toinen on jo uraputkessa ja minä en vielä, joten monet asiat kuten esim. lapsen päivähoitoon vienti ja hakeminen sekä kotityöt ovat minun tehtävälistallani päivittäin. Siis muun lähinnä kotona tehtävän työn lisäksi. Tilanteesta tulee erilainen sitten, kun menen töihin ellen sitten jatka opiskelua täydellä apurahalla (haha).
Toisaalta me emme myöskään jaottele töitä sen perusteella, että onko esim. tiskaus ja lapsen pukeminen naisten vai miesten työtä. Se tekee, joka voi ja mielellään tehtävät jaetaan, kun siihen kyetään.
Minusta se on kohtuullista ja jos pitäisin sitä jonakin muuna ts. suhtautuisin asiaan joustamattomammin ja ehdottomammin niin parisuhde olisi päättynyt jo ajat sitten, Asiaa olisi ehkä katsottava hieman erinäkökulmasta ainakin joissakin tapauksissa. Kaikki ei ole sovinismia mikä näyttää sille. Voidaan tietysti puhua esim. yhteiskunnan tuottamista sovinistisista rakenteista jne. mutta loppujen lopuksi se on melko vanhahtava näkökulma (rakenneteoria). Yksilöt toimivat myös rakenteissa ja yksilöillä on ajatuksia ja tunteita.
Kysymyksenhän voi esittää myös käänteisenä: Miten kestät feministi -vaimoasi?
Toisia ärsyttää sovinistit ja toisia feministit... Kultainen keskitie on minun mielestäni paras ratkaisu.
nimimerkki: " en ole itse feministi, eikä mieheni ole sovinisti"
En ikinä voisi olla miehen kanssa, joka ei olisi feministi.
jollekin toiselle sopii toisenlainen. Hyvä, että teillä järjestely toimii.